Päivän
evankeliumilukuna kuulimme Kristuksen opetuksen siitä, että miten meidän tulisi
suhtautua toisiin ihmisiin. Opetus kiteytyy Kristuksen sanoihin: ”Niin kuin
te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” (Luuk. 6:31)
Tämän
nimenomainen opetus ei ollut juutalaisille vieras, sillä tunnettu rabbi Hillel
oli antanut jo yli sata vuotta ennen Kristusta tuon kultaisen ohjeen, jossa
mitä emme halua ihmisten tekevän meille, niin sitä me emme saisi tehdä heille. Antiikin
ajan filosofitkin olivat julistaneet samankaltaista ohjeita.
Kristus
kuitenkin erottuu joukosta uudenlaisella julistuksella. Hän antaa ohjeen
myönteisessä hengessä. Kristusta edeltäneet käskyt ja säännöt ovat perustuneet
melkein poikkeuksetta kieltoihin, jossa ihmiset eivät saa tehdä sitä taikka
tätä. Kiellot toimivat hyvänä opetuksen välineenä, mutta pelkät kiellot eivät
toimi kovin hyvänä kannustimena. Kristus kääntää tuon kultaisen säännön
myönteiseksi, jolloin sen toteuttaminenkin alkaa tuntua mielekkäältä.
Tässä
samaisessa evankeliumiluvussa Kristus antaa meille kuvauksen myös siitä, että
millaisen kristityn ihmisen tulisi olla. – Meidän tulisi kyetä osoittamaan
rakkautta toisella aivan uudella tavalla. Kysymys ei ole enää sellaisesta
kahden kaupasta, jossa me osoitamme rakkautta ja myötätuntua juuri saman verran
mitä olemme itse saaneet.
Kristus
sanoo, että ei siinä ole mitään ihmeellistä tai erikoista, sillä kyllähän
muutkin ihmiset tekevät niin. Ja tämä toteamus pitää paikkansa myös tänä
päivänä. Kyllähän esimerkiksi kirkkoon kuulumattomatkin ihmiset osaavat olla
huomaavaisia ja osoittaa rakkautta. Sehän on ihan normaalia!
Mutta
kristityiltä vaaditaan jotain paljon enemmän. Meidän tulee pystyä osoittamaan
rakkautta myös niitä kohtaan, jotka eivät ole meitä kohtaan myötämielisiä.
Meidän tulee kyetä rakastamaan myös niitä, jotka suoraan sanottuna toimivat
meitä vastaan.
Tässä
kohden on hyvä pysähtyä pohtimaan sanaa ”rakastaa”. Suomen kielessä me
ymmärrämme sen helposti hyvin yksipuolisesti ja ajattelemme sen tarkoittavan
asiaa, jota esimerkiksi nimensä mukaisesti rakastuneet osoittavat toisilleen.
Voimme
ulottaa sanan ”rakastaa” tarkoittavan myös sellaista läheisyyttä ja
myötätuntoa, jota osoitamme nimenomaan läheisille ihmisille, kuten esimerkiksi
hyville ystäville tai sukulaisille.
Kristus
tarkoittaa kuitenkin rakastamisella jotain sellaista, joka ylittää nämä kaksi
meille niin perinteistä sanan ”rakastaa” merkitystä. Tällainen rakkaus on ei
odota minkäänlaista vastapalvelusta ja se rakkaus kestää, vaikka toisen
osapuolen toiminta olisi jotain sellaista, joka ei vastaisi millään tavoin
meidän odotuksia. Tällaisen rakkauden päämääränä on tehdä kaikki mahdollinen,
jotta toisella ihmisellä olisi hyvä olla.
Kenties
tämän kristillisen rakkauden voisi jossain mielessä rinnastaa sellaiseen
rakkauteen, jota me ihmiset pystymme osoittamaan omia lapsiamme kohtaan,
siitäkin huolimatta, että he saattavat joissakin tilanteissa toimia meitä
kohtaan kaikkea muuta kuin kiitollisin tai rakastavin mielin.
Kristillinen
rakkaus on siis asia, joka vaatii meiltä todella paljon. Me monissa tilanteissa
puhumme esimerkiksi ”kristillisestä tasajaosta”, kun leikkaamme kakkupalaa
kahtia. Tämä ilmaisu näyttääkin olevan siinä mielessä väärä, sillä kristitty
ihminen antaisi vaikka koko oman osuutensa toiselle, jos tämä sitä tarvitsisi.
Kristillinen rakkaus lähtee liikkeelle toisen ihmisen hyvinvoinnista.
Onko
tämä sitten meille mahdoton tehtävä? Pystymmekö oikeasti osoittamaan
vilpittömin mielin kaikkia kohtaan sellaista rakkautta, johon Kristus meitä
kannustaa.
Rakkaus
on kuitenkin avain siihen, että me kykenemme voittamaan kaikki ne esteet, jotka
saattaisivat etäännyttää meitä muista. Ajatelkaamme vaikka sellaista
tilannetta, jossa joku ihminen toimii meitä vastaan. Eikö ensimmäisenä
ajatuksena olisi ryhtyä vihaamaan ihmistä, joka ei toimi meidän hyväksemme?
–
Mutta Kristuksen opetus perustuu siihen, että meillä on kyky kääntää viha
armoksi ja rakkaudeksi. Jos me mietimme, että mitä me voimme tehdä siinä
tilanteessa, kun joku toimii meidän tahtomme vastaisesti, niin silloin meidän
tulee ensimmäisenä kantaa rukouksia tällaisen ihmisen puolesta.
Me
emme silloin ryhdy ensimmäisenä ruokkimaan katkeruutta ja vihantunnetta meidän
sisimmässä, vaan käännämme kaiken toisinpäin. Toisen puolesta kannettu rukous
on jo rakkauden osoittamista ja se on ensimmäinen askel myös siinä, että
pystymme toteuttamaan Kristuksen ohjetta. Sitä ohjetta, jossa meidän tulisi
osoittaa rakkautta kaikkia kohtaan. Myös niitä kohtaan jotka eivät osoita meitä
kohtaan rakkautta.
Kunnia
olkoon Sinulle, ihmisiä rakastava Jumala!
