KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

maanantai 4. lokakuuta 2010

Kirkkoherra = toimitusjohtaja? (osa 1)

Papin työ mielletään hengelliseksi työksi. Tästä yleisestä mielikuvasta poiketen erityisesti kirkkoherrojen kohdalla työhön liittyy paljon asioita, jotka ovat kaikkea muuta kuin hengellisiä. Asia voi tulla monelle yllätyksenä, sillä työn hallinnollinen luonne ei tule ulkopuoliselle samalla tavoin esille kuin esimerkiksi hengellinen luonne jumalanpalveluksissa.

Paljon on niitä pappeja, jotka mieltävät papin työssä hallinnolliset asiat raskaina ja epämukavina, jotka sitten vaikuttavat kielteisesti koko työssäjaksamiseen. Vuonna 1986 tehtiin Englannin kirkossa kysely, jossa 53% vastanneista papeista koki suurimpana ongelmana työn hallinnollisen määrän. Toiseksi suurimpana tekijänä olivat ongelmat, jotka liittyivät kiinteistöjen hoitoon ja kolmantena yhteiskunnan ja ihmisten maallistumisen.

Vaikka tutkimus tehtiin Englannissa 1980-luvulla, niin tulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, mistä on kysymys. Kenties tänä päivänä maallistumiseen liittyvä uhka on nostanut entisestään päätään, mutta hallinnollinen rakenne ei ole tuosta ajasta keventynyt. Meillä on tänä päivänä hallinnon hoitamisen apuna kännykät, läppärit ja sähköpostit. Niistä on tullut kuitenkin enemmän taakka kuin apu, kun ihmiset seuraavat neuroottisesti kaikkea reaaliajassa ja eivät näin osaa hetkeksikään irtaantua työnteosta.

Miksi sitten seurakunnan hallinnon hoitaminen on monelle niin epämiellyttävää? Alussa jo todettiin, että kirkollista työtä ei mielletä sellaiseksi, että siihen liittyisi hallintoa. Nuoret teologianopiskelijat näkevät kirkon työssä leikkisästi sanottuna ainoastaan kultaa, suitsuketta ja mirhamia. Yllätys on varmasti masentava, kun työpöydällä odottaakin laskuja, tiliotteita ja kokouskutsuja. Lisäksi pitää laatia vuosikertomuksia ja toimintasuunnitelmia, joiden alkuperäisenä tarkoituksena on ollut työn tukeminen. Valitettavasti ne yleensä kirjoittamisen ja hyväksymisen myötä päätyvät suoraan mappiin ja holvin perukoille varmaan talteen.

Eräs hyvä ratkaisu olisi tietysti se, että jo opiskeluvaiheessa annetaan valmiuksia siihen, että seurakuntatyöhön liittyy tällainenkin ulottuvuus. Tällä hetkellä tilanne ei ole kovin hyvä. Teologiseen koulutukseen liittyy seurakuntaharjoittelu, mutta yleensä opiskelijan vastuullisimmiksi harjoittelutehtäviksi jää papereitten silppuaminen, puhelimeen vastaaminen ja kirjeitten postittaminen. Edellä mainitutkin asiat ovat hallinnollista arkea, mutta eivät tietenkään siitä vastuullisimmasta päästä. (jatkuu...)