KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

lauantai 29. elokuuta 2009

Tottumuksen voimaa

On olemassa tarina uudesta työntekijästä, joka meni aamulla verstaalle ja nosti hiomakoneen esille. Hän kytki koneen pistokkeen vieressä olevaan pistorasiaan ja samassa paikalle syöksyikin jo vanhempi työntekijä. ”Ei sitä SIIHEN pistorasiaan laiteta” hän ärähti, ja ryömi vaivalloisesti viereisen pöydän alle, josta löytyi toinen pistorasia, mihin hän laitteen kytki. Uusi työntekijä yritti puolustella: ”Helpompihan se olisi ollut laittaa tuohon viereen, samaa sähkövirtaahan siitäkin saa”. Tämä ei riittänyt perusteluksi ja vanhempi työntekijä jyrähti: ”Meillä on aina tehty tämä asia tällä tavoin!”

Tarinan todenperäisyydestä en mene takuuseen, mutta se kuvaa varsin hyvin sitä, että ihminen tottuu ajan myötä toimimaan tietyn kaavan mukaan. Tällöin ei enää ajatella voisiko asiat tehdä helpommin tai paremmin, vaan tehdään asiat niin kuin ne on ennenkin tehty. Jos kaikki ihmiset omaisivat syntymästään saakka tällaisen asenteen, niin eläisimme todennäköisesti vieläkin kivikaudella.

Uudistuminen ja uusien asioiden omaksuminen on useimmiten kivuliasta. Siihen voi liittyä suoranaisia riitatilanteita ja tahtojen sotaa. Tottumuksen voima on suuri ja sitä puolustellaan esimerkiksi seuraavin lausahduksin: ”- Emme ole ikinä tehneet sitä tuolla tavoin, on tuota kokeiltu joskus aiemmin, pärjäämme ihan hyvin ilman sitäkin, tuon uuden tavan oppiminen vie liian paljon aikaa.” Näitä lausahduksia voisi jatkaa lähes loputtomiin. Ne kuvastavat sitä, että tietyllä tavalla tekemään opittua asiaa ei haluta opetella tekemään toisella tavoin.

Uusien asioiden kokeileminen koetaan aina jonkinlaisena riskinä. Rehellisesti pitää kyllä sanoa, että onhan tavanomaisesti poikkeaminen aina hieman pelottavampaa, mutta useimmiten se on ainut tapa saada aikaan tuloksia. Historia on kyllä osoittanut sen, että tutussa ja turvallisessa pitäytymisen ja varman päälle pelaamisen seuraukset eivät aina ole ihailtavia. Totta kai meillä on tietynlainen arvomaailma jonka puitteissa toimimme, mutta meille jää silti paljon liikkumavaraa uudistumisen kentällä. Kukaan ei jaksa pitkään kuunnella jossittelua ja jälkiviisautta, mutta kukapa meistä ei voisi sanoa, että jos olisimme vuosia sitten tehneet jotain uutta ja luovaa, niin asiat olisivat täysin toisella tavalla.

Luovuus ja uudistuminen ovat tulevat esiin mahdollisuuksien kautta. Ihmisellä on paljon piileviä kykyjä, jotka pääsevät oikeuksiin vasta, kun hänelle annetaan tilaa toimia. Monet historian merkkihenkilötkin ovat nousseet esille sen vuoksi, että heille on annettu mahdollisuus toimia ja kokeilla jotain uutta. Tämä mahdollisuuden antaminen toimii kaikilla elämän aloilla. Myös siellä pienessä verstaassa, jossa toivottavasti ei enää ryömitä pöydän alle laittamaan pistoketta seinään.