KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

tiistai 18. elokuuta 2009

Muistoja armeijasta

Armeija on sellainen asia, että siitä on säilynyt roppakaupalla muistoja. Täytyy myöntää, että monet asiat armeijan aikana ottivat päähän, mutta näin jälkikäteen ne enemmänkin naurattavat.

Sijoituspaikkana oli Gyltö, joka sijaitsee Korppoossa. Sinäänsä ihan sopivan matkan päässä Paraisilta. Matka kuitenkin venähti vielä hieman pitemmäksi, kun alokasajan jälkeen palveluspaikaksi tuli Utö.

Utö on ihan kaunis saari tuolla kaukana ulkossaristossa, jossa vedet ovat kirkkaat ja tuulet raikkaat. Lomat pyörivät 1:1, eli viikonloppu vapaa ja toinen kiinni. Näissä lomissa oli sellainen säävaraus, että myrsky saattoi polttaa lomaviikonlopun, jos kuljetusalukset eivät liikkuneet kovan merenkäynnin vuoksi. Jos taas myrsyinen sää sattui silloin, kun olit lomilta palaamassa, niin silloin mentiin Gylttöön linnakkeeseen odottamaan parempia säitä.

Kuten arvata saattaa, niin Utö oli paikka, jossa ei tarvinnut pelätä pitkiä polkupyörämarsseja. Cooperintesti juostiin pienellä hieakkatieosuudella edes ja takas sahaten. Kyllä siellä kuitenkin tekemistä riitti. Iltalomia ei varsinaisesti ollut... ja miksi olisikaan? Olihan siinä tietysti mahdollisuus mennä majakan juurelle ihailemaan merimaisemaa, mutta siinä se sitten olikin. Utössä oli ainakin silloin yksi pienoinen kauppa, josta varusmiehet eivät saaneet ostaa olutta, joten siltäkään osin ei suuriin iltaloman iloitteluihin ollut mahdollisuutta.

Punttisali, TV, videot, Nintedo ja uima-allas varmistivat sen, että oli ainakin jotain puuhaa vapaa-aikana. Eräs armeijakaveri toi aina kauhufilmejä mukanaan, joten ehdin armeija-aikana laajentaa tietouttani zombie-elokuvista. Joskus tuntui kyllä siltä, että itse olin elävä kuollut.

Keskitalvi oli ulkosaaristossa aika kolkko. Tuuli oli aika reipas ja sade tuli yleensä vaakasuorana. Ulos piti lähteä säällä kuin säällä partiointikierrokselle. Mutta en silti valita. Linnakkeessa oli sellainen miehitys, että tunsimme toinen toisemme aika hyvin. Ruoka oli hyvää ja sotilaskodin munkit isoja. Kohtelu oli kaikin puolin jämäkkää, mutta oikeudenmukaista. Ne oli ihan hyviä aikoja...Tuore tykkimies Verikov, vuosimallia -95. Minun aikana käytettiin pääasiassa armeijan harmaita. Mikäs se sellainen sotilas on, jolla ei olisi kravattia lomilla...