KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

maanantai 31. elokuuta 2009

Varjeltu salaisuus

Meillä kaikilla on varmaan monia salaisuuksia, joita emme tahdo kertoa kenellekään. Tai oikeastaan leikkisästi sanotaan, että salaisuus on asia, joka kerrotaan ainoastaan yhdelle ihmiselle kerrallaan.

Tässä tapauksessa kysymys ei ole edes yhden henkilö salaisuudesta, vaan perheen omasta salaisuudesta, joka kulkee suvussa tai viedään mahdollisesti aina hautaan asti. En siis aio kertoa teille mitään omia paljastuksia, vaan pohtia tuota suurta salaisuutta.

Kysymys on tietenkin marja- ja sienipaikoista!
Kukaan ei ikinä kerro tällaisten paikkojen tarkkaa sijaintia. Yleensä paikasta saatetaan antaa ylimalkaisia viitteitä, kuten: "Ajetaan tuonne Kuopioon päin jonkin matkaa. Se on Nurmeksen länsipuolella" jne.

On tietysti jossain mielessä ymmärrettävää, että tällaisia tietoja ei haluta kaikille kuuluttaa, sillä onhan kysymys vuotuisessa mielessä rajallisista luonnonvaroista. Mutta kyllä minä henkilökohtaisesti olisin valmis hyville ystävilleni paljastamaan tällaisenkin tiedon.

Olemme valmiit lainamaan kaiken maailman esineitä tutuillemme aina vispilästä autoon. Laitamme (toivon mukaan) rahaa hyväntekeväisyyteen. Teemme lukuisia palveluksia toisille ihmisille, jotta tällä olisi kaikki mahdollisimman hyvin. On ainoastaan yksi asia, jossa emme voi osoittaa tätä ystävällisyyttä. Ja se on siis marja- ja sienipaikkojen sijainti.

Henkilökohtaisesti en ole kyseisestä asiasta katkeroitunut. Mielestäni on aika haasteellista kulkea pitkin metsiä (silloin kun nyt siihen on mahdollisuus) ja tehdä löytöjä. Olen kuitenkin näin syksyllä tarkkaillut toisten ihmisten käytöstä liittyen marjastukseen ja sienestykseen.

On täysin normaalia kysyä tähän vuodenaikaan, että "oletkos käynyt marjastamassa?" Sitten puolin ja toisin kerrotaan kuinka monta ämpärillistä tuli saalistettua parissa tunnissa. Jutuista voi löytyä jopa pientä kalastusjuttuihin ominaista liioittelua.

Marjastus ja sienestys on monelle suomalaiselle pyhä harrastus. Ei siis ihme, että ainakin täällä päin on noussut paljon melua siitä, kuinka ulkomaalaiset marjankerääjät ovat vertauskuvallisesti raiskanneet monen paikallisen vuosikymmenien saatossa pyhittyneet marja- ja sienipaikat.

Niin, mitähän minä voisin sanoa... Ei tämä metsikkö kesken lopu, eikä varmaan marjat ja sienetkään. Lisäksi kannattaa kokeilla sitä, että oikeasti käppäilee siellä metsässä ja etsii kaikessa rauhassa sieniä. Jos haluaa helpolla poimimisella päästä, niin pitää tyytyä kasvimaahan, joka löytyy takuuvarmasti sieltä omalta pihalta. Kalastuksessa suosittelen katiskaa, jolloin ei tarvitse turhia viivytellä. Mutta kaikesta huolimatta...

Hyvää syksyä kaikille!