Kristus ajaa riivaajat sikalaumaan (opetuspuhe)

Päivän Evankeliumissa kuulimme siitä kuinka Kristus saapui opetuslastensa Gerasan alueelle, toiselle puolelle järveä. Tuo oli kreikankielisten aluetta ja ihmiset eivät siellä tunteneet Jeesusta, koska Hän ei ollut aiemmin edes käynyt siellä.

Kristus ei ehtinyt pitkään olemaan siellä, kun vastaan tuli mies, jossa oli riivaajahenkiä. Ilmeisesti paha aisti välittömästi Jumalan läsnäolon ja tuli anomaan armoa, että Kristus ei hävittäisi niitä pois. Tiedämmehän, että Kristuksen toisessa tulemisessa pahan voimat saavat lopullisen palkkansa ja se syöstään todellakin ”kadotuksen kuiluun”. Riivaajahenget pyysivät, että tätä ei tapahtuisi ennen tuota määrähetkeä.

Me emme tiedä suoraa vastausta sille, että miksi Kristus suostui tähän pyyntöön ja ajoi henget läheiseen sikalaumaan. Varmasti yksi syy oli se, että tämän teon kautta Hän halusi osoittaa ihmisille sen, että pahan vaikutuksesta seuraa aina tuho ja hävitys.

Paikalliset ihmiset hämmentyivät tästä teosta suuresti. Evankeliumissa ei kerrota yksityiskohtaisesti mitä ihmiset ajattelivat. Pelon lisäksi he saattoivat olla suuttuneita siitä, että sikalauman menettämisen myötä menetettiin myös rahan arvoista omaisuutta. Yhden ihmisen pelastuminen ei näyttänyt kiinnostavan heitä, ainoastaan tuo rahallinen tappio.

Mitä tämän Evankeliumin on tarkoitus meille sitten opettaa?
Varmasti ensimmäisenä meitä muistutetaan siitä, että paha toimii kaikkialla. Tässä yhteydessä saatamme tietysti ajatella, että suurin osa tuon ajan oudoista sairauksista ja käyttäytymisistä oli selitetty sillä, että ihminen oli jollain tavalla riivattu. Mutta tämä ei voi selittää kaikkea.

Löydämme Raamatusta niin monta viitettä, jossa puhutaan suoraan Paholaisesta ja sen toimista: Luomiskertomuksessa, Jobin koettelemuksissa, Jeesuksen ollessa erämaassa paastoamassa ja rukoilemassa sekä Juudaksen päättäessä kavaltaa Jeesuksen. Kaikissa yhteyksissä kysymys on suoraan persoonallisesta pahasta.

Jos tässäkin tapahtumassa olisi ollut kysymys vain jostain henkisestä sairaudesta, niin miksi ihmeessä sitten tuo sikalauma yllättäen sekosi? Ei kai kenenkään parantuminen henkisestä sairaudesta voi aiheuttaa sitä, että lähistöllä ollut eläinlauma päätti yllättäen syöksyä jyrkänteeltä alas? Kysymys oli todella pahasta, joka siirtyi tuosta ihmisestä pois!
 
Paholaisen yksi pyrkimyksistä on saada meidät ihmiset ajattelemaan, että sitä ei ole edes olemassa. Kun ihminen ei ota vakavasti jotain uhkaa, ei hän voi siltä silloin myöskään suojautua. Itse asiassa paha ei tyydy uskottelemaan, että sitä ei ole olemassa, vaan sen tarkoituksena on latistaa ihmisistä kaikki uskonnollisuuden rippeetkin pois.

Nykyihminen haluaa kaikille asioille vankat todisteet ennen kuin hän uskoo niihin. Vaikuttaa siltä, että jokaiseen hengelliseen asiaan tai ihmeeseen halutaan löytää tieteellinen selitys. Jos ihminen ei halua uskoa, niin silloin mikään ihme tai todiste ei voi saada häntä uskomaan. Ihminen on tehnyt tuolloin valinnan, että hän ei usko. Tässä käyvät toteen Kristuksen omakohtaisen opetuksen sanat: "--ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista!" (Luuk. 16:31)

Tietysti, mahdollisuus muutokseen on olemassa. Jumala voi tulla ja muuttaa tuon ihmisen, kuten kävi esimerkiksi apostoli Paavalille Damaskoksen tiellä. Hänen Kristus-vastaisuus muuttui totiseksi Kristuksen ja kristittyjen puolustamiseksi ja väsymättömäksi uskon julistamiseksi laajalle alueelle.

Mutta entä tuo alkuperäinen kysymys pahasta?
Voimmeko todella selittää sen, että milloin ja miten paha toimii? Evankeliumin perusteella siellä missä paha vaikuttaa, on myös järjetöntä tuhoa ja kuolemaa. Tässä valossa paha vaikuttaa tänä päivänä hyvin monessa paikassa. Voidaan sanoa, että lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon sellaista, mitä ei kerta kaikkiaan voi järjellä selittää. Kaikkia näitä tapahtumia yhdistää juuri tuo järjetön tuho ja kuolema.

Paha ei voi kuitenkaan vallata ihmistä, jollei hän anna sille tilaa toimia. Ihminen antaa tilaa pahalle ruokkimalla sitä, ylpeydellä, vihalla ja katkerilla ajatuksilla. Mitä kauemmaksi ihminen kulkee pois Jumalasta, sitä suuremmat ovat pahan mahdollisuudet toimia ihmisessä.

Jos ihminen ei jaksa tehdä hyvää, eikä pitää Jumalaa mielessä, niin silloin on suuri vaara antaa tilaa pahalle. Aikakauttamme leimaa maallistuminen, johon kuuluu välinpitämättömyys myös uskonnollisia asioita kohtaan. Ajatellaan, että jos istutaan neljän seinän sisällä tekemättä pahaa, ollaan hyviä. Mutta juuri tuo tekemättä jättäminen antaa tilaa pahalle.

Paikallaan oleminen ei sovi kristitylle, vaan meidän täytyy yrittää jatkuvasti kehittyä hengellisesti. Tuota kehittymistä ja hyvään pyrkimistä ei sovi lopettaa hetkeksikään. Merkkipäivien ja muiden juhlien yhteydessä ei toivoteta niinkään onnea, vaan "Monia armorikkaita vuosia!"
- Pyydämme ja rukoilemme Jumalalta, että Hän sallisi vielä meille elinvuosia yrittää kasvaa ja kehittyä niin, ettemme antaisi tilaa pahalle. Vielä keskeisemmin tämä toistuu "Isä Meidän" rukouksessa, kun pyydämme: "--äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” Amen.

”Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet!” (opetuspuhe)

Viime sunnuntaina luettiin evankeliumiluku, jossa kerrottiin rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta (Luuk. 16:19-31). Kristus puhuu monin eri tavoin lähimmäisenrakkaudesta, mutta tässä kohden kyseessä on enemmänkin varoittava esimerkki siitä, että mitä tapahtuu kun ihminen on itsekäs ja välinpitämätön.

Tuossa evankeliumiluvussa Abraham toteaa helvetin kärsimyksissä olleelle rikkaalle miehelle:
”Muista poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.” (Luuk. 16:25)

Meillä on mahdollisuus useammassakin evankeliumin kohdassa tehdä turhankin nopea johtopäätös siitä, että rikkaus ja maallisten ihanteiden mukaan hyvä elämä on sama kuin menolippu helvettiin. Näin ei tietenkään ole, mutta rikkaudet kylläkin lisäävät ihmisen vastuuta huolehtia muista, joilla ei ole maallista omaisuutta ja rahaa.

Tuon rikkaan miehen virhe oli nimenomaan siinä, että hän ei nähnyt köyhää Lasarusta joka muutaman metrin päässä oli kerjäämässä. Kysymys ei ollut yksittäistapauksesta, sillä päivästä toiseenhan siellä talossa juhlittiin.

Voidaan olettaa, että tuota rikasta miestä eivät kiinnostaneet hengelliset asiat. Häntä kiinnosti ainoastaan se, että elämä oli yhtä juhlaa päivästä toiseen. Koko hänen elämänsä tähtäsi tämän hetken onnellisuuteen, jonka saavuttaminen edellytti itsekästäkin elämäntapaa, jossa avuntarvitsijoita ei tarvinnut huomata. Tuo rikas mies ei varmasti olisi voinut kaikkia maailman köyhiä auttaa, mutta vähimmäisvaatimus olisi ollut tuo Lasarus, joka päivästä toiseen pyysi apua aivan hänen vieressään.

Tuosta rikkaasta miehestä tulee mieleen Kristuksen toisessa kohtaan antama toteamus: "Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet"(Matt. 6:5). Jos kerran haluaa kaiken tässä ajallisessa elämässä ja sen vieläpä saa, niin mitä ihmettä siinä sitten enää valittamaan? Jos iankaikkisuudella ei ole merkitystä, niin silloinhan sitä todella elää niin kuin viimeistä päivää. Muutoksen pitää tapahtua tässä ajassa. Jos ihminen ei ole tähän valmis, niin ei häntä silloin saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista!

On olemassa sellainen sanonta, että kukaan ei mene taivasten valtakuntaan yksin. Meissä tulee olla rakkautta muita ihmisiä kohtaan, jotta pääsemme iankaikkisuuteen. Oliko köyhällä Lasaruksella ystäviä? Voi olla, että olosuhteet olivat sellaiset että ei todellakaan ollut. Tästä ei voinut häntä kuitenkaan syyttää. Sitäpaitsi lopulta Lasarus ei mennyt taivaseen yksin, sillä hän lähti sinne enkelten saattelemana.
Tuo rikas ei välttämättä juhlinut yksin, mutta hänen ystävät eivät olleet paikalla rakkauden tähden, vaan samojen itsekkäiden ihanteiden tähden: Mennä ja olla siellä, missä saa juhlia, sekä syödä ja juoda vatsansa täyteen. Muut ihmiset olivat mukavaa seuraa, mutta todellisen rakkauden ja välittämisen kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä.

Kaiken tämän opetus on meille yksinkertainen. Meillä tulisi olla kyky huomioida lähimmäisemme. Lisäksi meidän elämämme onnellisuus ja päämäärä ei voi rakentua maallisten ihanteiden varaan. Kristityn ihmisen päämäärä ei voi olla sellainen, että koko elämänvaelluksen pitäisi olla päivästä toiseen yhtä yltäkylläistä juhlaa, aivan kuten oli tuolla rikkaalla miehellä. Tuollaisen itsekeskeisyyden rinnalla jopa koiratkin pystyivät osoittamaan enemmän huomiota köyhää Lasarusta kohtaan

Kaikilla saa olla omaisuutta, mutta jos annamme itsekkyydelle vallan niin silloin järkemme sumentuu, emmekä kykene silloin enää osoittamaan toisia kohtaan rakkautta. Kristuksen opetusta noudattaen, pitäkäämme siis elämässämme asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä, jolloin saamme palkan oikeana palkanmaksamisen päivänä.