Koulutusta

No niin. Huomenna käypi matkani kohti Valamoa. Siellä alkaa jonkin sortin koulutus, jonka sisällöstä en ole täysin tietoinen. Suhtaudun asiaan kuitenkin hyvin myönteisesti. Vihdoinkin meillä on mahdollisuus saada koulutusta, joka hioo työelämässä tarvittavia taitoja paremmaksi.

Jatkuva koulutus ja uudistuminen on tarpeellista kaikille. Odotan pelolla sitä päivää, jolloin kuvittelen olevani niin hyvä, että en tarvitse enää koulutusta tai uudistumista. Sitä voisi luonnehtia lopun aluksi. Kulkeeko jossain tietyssä iässä sellainen näkymätön raja, jonka jälkeen ihminen luutuu toimimaan tietyn kaavan mukaan? Tämän luutumisen jälkeen ihminen ei enää mieti, että voisiko asioita tehdä tehokkaammin, yksinkertaisemmin ja pienemmällä vaivalla. Hommat on vain tehtävä niin kuin ennekin on tehty, koska se on tuttua ja turvallista.
"Meillä kun nämä asiat totuttu tekemään näin..." Ilmeisesti tämä lausahdus kuvaa myöskin sitä, että sen kyseisen ihmisen aivot ovat siirtyneet silloin tyhjäkäynnin puolelle.

On kuitenkin totisinta totta, että kaikilla työsaroilla uusi sukupolvi alkaa olla jo mukana remmissä. Heillä olisi varmasti paljon uusia ideoita ja työskentelytapoja mielessään. Motivaatiokin on varmasti enemmän kuin kohdallaan.
Vastassa on kuitenkin ikävuosien tuoma toimintatapojen kuilu. Oppivatko vanhat parrat heiltä jotain uutta, vai pitääkö nuorten juippien kangistua kaavoihin aiemmin? Kas, siinäpä kysymys...

"Craic"

Ja kerran vielä Irlantiin... ainakin tässä blogissa.

En ole paljolti kertonut paikallisista pubeista. Täytyy häpeäkseni myöntää, että kävimme niissä suhteellisen vähän. Itse asiassa menimme myös nukkumaan joka ilta suhteellisen varhain. Mutta paikkoina ne olivat hyvin tunnelmallisia. Alan nyt ymmärtää, mitä Suomessa on yritetty hakea baarien sisustuksella... vaikka se ei vielä itsessään riitä. Tarvitaan myös yksi asia sen lisäksi, nimittäin: "Craic" = hyvä meininki (näin vapaasti suomennettuna).

Kuten jo aiemmin on todettu, irlantilaiseen luonteenlaatuun kuuluu myönteinen asenne ja hauskanpito. Heillä se tulee esille lauluina, nauruina tai jopa kujeiluina. Meillä päin yleensä kiroillaan, itketään ja vedetään illan päätteksi jotakuta nakkikioskilla turpaan. Ehkä hieman kärjistin asioita, mutta oletan että ymmärsitte idean.

Kun kysyimme, että miten teillä pyhän Patrickin päivää vietetään, niin vastauksena oli, että silloin monet menevät pubeihin, koska siellä on silloin hyvä CRAIC. Voiko hyvää meininkiä keinotekoisesti luoda? Tuskinpa vain. Vähän harmittaa, ettei reissumme ollut kaksi viikkoa myöhemmin. Silloin olisi varmasti päässyt osalliseksi tuosta Patrickin päivän juhlatunnelmasta.


Vaikuttaa muuten siltä, että Suomi on niitä harvoja maita joissa "baaribyrokratia" vallitsee ja hallitsee. Tämä on varmasti ihan itse keksimäni sana, joten se vaatii hieman selvitystä. Tällä tarkoitan siis esimerkiksi mittalasien käyttöä annostelussa, mutta se voi liittyä myös aukioloaikoihin ja jopa hintoihin. Yleisestihän byrokratian tarkoituksena on taata jokaiselle tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu. Se on kohtuullista ja oikein... mutta jotenkin sitä tuntee tunnelman vapautuneemmaksi silloin, kun baarimikko lorottaa jotain juomaa lasiin ilman sen kummempia mittakuppeja ja kippoja...