Irlanti - ihan yleisesti vaan...

Millainen maa Irlanti on?
Yritän olla rehellinen: Ei lähestulkoon harmainta hajua. Olisin hullu, jos väittäisin tietäväni jotain toisen maan kulttuurista 4 päivän vierailun perusteella. Pakko kuitenkin jotain kertoa, muutenhan joku luulee, että olen oikeasti istunut 4 päivää tupakansavuisessa asunnossa katselemassa telkkaria.

Ihmiset ovat todella mukavia. He katsovat silmiin ja hymyilevät. Vaimoni kysyi tietä rautatieasemalle eräältä vanhalta rouvalta. Hän aloitti tiedustelunsa sanoen: "Excuse me?" Johon tämä vanha rouva vastasi: "Yes Dear?" Muutoinkin ihmiset olivat auliita auttamaan jos tilanne sitä vaati. Ystävällinen ilmapiiri loi hyvin kodikkaan olon.
Yleisesti voisi siis sanoa, että ilmapiiri on vapautuneempi ja ystävällisempi kuin Suomessa. Turistina oleminen ei myöskään tuntunut pahalta. Ainahan löytyy maailmalta paikkoja, joissa turistit ovat B-luokan porukkaa, joilta kuuluu vedättää mahdollisimman paljon rahaa. Tätä oloa ei missään vaiheessa syntynyt. Ainakin Dublinissa oli paljon ulkomaalaistaustaista porukkaa. Ehkä tämä osaltaan on auttanut siinä, ettei paikallisilla ole ennakkoasenteita muita kohtaan.

Liikennekultturi on hieman toisenlainen, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Jalankulkijoille liikkennevalot ovat yhdentekeviä. Jos autoja ei ole lähietäisyydellä, niin yli mennään tukka hulmuten. Tämä vaatii suomalaiselta hieman totuttelua. Meillähän on normaalia seistä tien poskessa useampi minuutti, vaikka tie olisi täysin autio. Yllä oleva kuva on otettu O'Connel streetiltä, jonka keskipisteenä on korkea piikki nimeltä "Spire".

Ruoka on hyvää, suhteellisen edullista ja palvelu pelaa. Pitää nyt tässä heti korjata ennakkoasenteita sen suhteen, että joka paikasta ei saa Fish'n chipsejä. Turha Suomessakaan on pyytää Rossosta tai siitä paremmasta paikasta makkaraperunoita. Grillit ovat sitä varten. Todella hyvän lounaan saa 10 eurolla +juomat siihen päälle. Kauppojen hinnat olivat elintarvikkeiden suhteen hieman halvemmat, jotkin tuotteet olivat ihan meikäläisten hinnoissa. Kosmetiikan ja vaatteiden hintoihin en ota kantaa.

Vaimolle meinasi tulla jo toisena päivänä hätä, kun ei oikeata kahvipaikkaa löytynyt. Kuinka ollakaan minä keksin "hyvän" oikoreitin asemalle ja vajaan tunnin harhailun jälkeen löytyi täysin vahingossa hänelle niin rakas Starbucks. Alla olevassa kuvassa suunnistettaan jo seuraavalle rastille. Pubeista kerron sitten myöhemmin lisää...

Matkustamisen "iloja"

Elossa ja kohta jo kotona Nurmeksessa...

Irlannin reissu meni hyvin ja ajattelinkin tässä muutaman seuraavan päivän aikana kertoa matkakokemuksista. Aloitan kuitenkin kielteisillä asioilla. Tai oikeastaan kysymys ei ole kielteisesitä asioista, vaan siitä, että mitä tilaa niin sitä myös saa.
Ryanair on halpalentoyhtiö, joka lentää Tampereelta Dubliniin. Lentojen perushinta on todella halpa, mutta varausta tehdessä alkaa huomata, että jokainen erillinen asia maksaa. Esim. oikea check in maksaa erikseen, samoin se, jos haluaa nousta koneeseen ensimmäisten joukossa (omia paikkoja ei ole, joten nopeimmat saavat parhaimmat paikat). Sitten ruumaan menevä matkalaukku maksaa, samoin kuin ruoka lennolla. Ryanair on suunnittelemassa myös uutta säästöohjelmaa, jolloin lentokoneen vessaan tulee kolikkoautomaatti. Näppärää, eikös? Paras olla juomatta ennen lentoa :)
Ryanair käyttää myös Dublinin terminaalin D-osaa. Jolloin koneelta kertyi terminaalikäytäviä pitkin varmaan kilometrin kävelymatka varsinaiseen terminaaliin ja matkalaukkujen hakemiseen.

Ryanairista on tehty ihan kirjakin. Paul Kilduff, "RUINAIR - How to be treated like shite in 15 different countries... and still quite like it."

Yllä olevassa kuvassa matkalaukut ovat saapuneet jouhevasti Ryanairin omimaan Tampereen 2 terminaaliin. Meijän laukku oli tipahtanut jo matkalla pois hihnalta.

Kielteisenä asiana mainittakoon vielä turvatarkastukset, jotka ovat arkipäivää tietysti kaikkialla. Minäkin sain kaivella käsimatkatavaralaukun pohjalta sateenvarjon, joka olisi pitänyt laittaa erilleen läpivalaisussa. Jokainen sateenvarjoa lentokoneeseen kantava henkilöhän on potenttiaalinen terroristi. Tuli ihan syyllinen olo, kun naama punaisena sain kaivella laukustani sateenvarjoa. Vaimo tietysti lohdutti, että meidän parhaaksihan tätä kaikkea tehdään. Totta, mutta täytyy myöntää, että terroristit ovat saaneet aikaan maailmassa jo todellisen vainoharhaisuuden ja epäluuloisuuden ilmapiirin, joka tuo mutkia viattoman matkaajan matkustusiloon.

Asuinhuoneisto oli myös yllätys. Tai ei siinä mitään vikaa varsinaisesti ollut. Sen piti olla non smoke huoneisto, mutta edellinen asukas oli kyllä kessutellut olohuoneessa sen verran, ettei siellä pahemmin voinut olla. Telkkarikin oli, mutta satelliittiboxi vaati jonkun tunnussluvuvun, jota ei ikinä löytynyt. Pari käytettyä lasia ja pyyhe kertoivat myös edellisen asukkaan läsnäolosta. Joku kaveri kävi kyllä paikan päällä pahoittelemassa tapahtunutta. He kun eivät voi mitään jos edellinen asukas on kiellosta huolimatta polttanut ja jos siivojatytöt olivat olleet hieman huolimattomia. Onneksi kaikki oli maksettu etukäteen, niin hyvitystä hintaan ei enää saatu. Kivaa, eikös?

Mutta lopulta kysymys on asenteesta. Huoneisto oli ihan hyvällä paikalla. Ja kukas nyt tulee Dubliniin asti katsomaan telkkaria, kun ei sitä kotonakaan ole. Kyllähän luxus-palveluakin saa, mutta siitä pitää maksaa hieman enemmän. Tai ainakin löytää oikeat paikat. Internetin kuvan perusteella ei osannut päätellä, että huoneistossa haisi niin pahasti tupakalle.

Mutta kuten jo alussa sanoin. Tässä olivat oikeastaan ne huonot puolet. Hyviä puolia on sitäkin enemmän ja niistä aion kohta kertoa lisää. Kuvien kera tietty.