KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Kristinoppileiri (4.päivä)


Katumuksen sakramenttiin osallistuvat kaikki kristinoppileiriläiset. Tämä on varmasti yksi niistä asioista, jota etukäteen jännitetään aika lailla. Syytä tarpeettomaan pelkoon ei kuitenkaan ole.

Monella ensimmäinen kosketus tähän sakramenttiin tapahtuu juuri kristinoppileirillä. Valitettavasti monelle tämä jää myös viimeiseksi kerraksi. Kysymys ei ole siitä, että kokemukset olisivat olleet jotenkin järisyttävän pelottavia, vaan ennemminkin kyse on puhtaasti vieraantumisesta tähän toimitukseen, jonka merkitystä ei siis täysin käsitetä.

Koska nuoret eivät varsinaisesti oma-aloitteisesti osallistu tähän sakramenttiin, vaan siihen ohjataan, niin silloin myös siinä käydään läpi asioita hieman toisella tavalla.

Ensimmäisenä tavoitteena on muistuttaa siitä, että kukaan meistä ei ole täydellinen! Ihminen tekee joka päivä syntiä, vaikka hän saattaakin ajatella, että sellaiset "pienet paheet ja rikkeet" eivät ole todellisuudessa meille haitaksi. Tämä on oikeastaan ensimmäinen kompastuskivi. Jos sivuutamme nuo mielestämme vaatimattomat synnit, niin jonkin ajan kuluttua emme pidä niitä enää edes syntinä. Katumuksen sakramentin "tutustumiskäynnin" toisena tavoitteena on löytää omasta elämästä asioita, jotka eivät ole meille hyväksi. Ne ovat siis asioita, jotka vievät meitä pois Jumalasta ja lähimmäisistämme. Kolmantena tavoitteena on oppia korjaamaan asioita ja katsomaan myös tulevaisuuteen, jolloin syntiä pystyy välttämään.

Kaiken opetuksen on tapahduttava sillä tavoin, että toimituksesta jää hyvä käsitys nuorelle. Koko kristinoppileirin tarkoituksena on osoittaa uskon ja kirkon positiivinen voima. Siihen kuuluu myös se, että ihminen oppii jo nuorena käsittämään sen suuren avun, jota hänelle tarjotaan katumuksessa.

Monesti kristinoppileiriläisen ikäisen elämässä ei välttämättä ole vielä tapahtunut mitään todella suurta ja järisyttävää. Tiedämme kuitenkin, että vuosien karttuessa elämän lankaan voi tulla helpommin solmuja. Yleensä ihmissuhteet alkavat mutkistua ja kiintymys maallisiin asioihin voi saada epäterveitä piirteitä. Tällöin olisi hyvä, että mieleen palautuvat kristinoppileirin opetukset katumuksen eli mielenmuutoksen merkityksestä ja siitä, että se todellakin auttaa meitä elämässä ja sielun pelastuksessa. Ihanteellista olisi että säännöllinen osallistuminen katumukseen alkaisi jo kristinoppileiristä.

Jälleen kerran korostan, että tavoitteena on tuoda esille kirkon pyhien toimitusten todellinen merkitys meille ihmisille. Tapauskovaisuuden nimissä nuoria ei voi kannustaa osallistumaan kirkon elämään.