Kristinoppileiri toiminnallinen puoli painottuu pitkälti yhdessä tekemiseen ja olemiseen. Tällainen yhteisöllinen ulottuvuus ei ole tänä päivänä enää mikään itsestäänselvyys. Ja onhan meillä tapana olla tekemisissä ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka meitä itseämme miellyttävät. Tuntematon ihminen koetaan enemmänkin uhkana ennen kuin toisin todistetaan.
Eräs kristinoppileirin tavoitteista on hioa pois turhia särmiä, joita nuorelle on saattanut alkaa jo muodostua. Eristäytyminen on kiusallisen helppoa. Sosiaalisuus ja toisen ihmisen kohtaaminen eivät voi kuitenkaan tapahtua puhtaasti bittimaailmasta käsin, vaan yhteys toisiin ihmisiin muodostuu aivan eri tavalla olemalla kasvokkain ja tekemällä asioita yhdessä.
Monesti kristinoppileiri alkaa sillä tavoin, että leiriläiset jaetaan ryhmiin, joissa he toimivat tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi silloin, kun harjoittelevat kirkossa resitatiivasta lukutapaa tai keskustelevat. Ryhmäjako pyritään toteuttamaan sillä tavoin, että esimerkiksi sisarukset tai samalla koululuokalla olevat nuoret laitetaan eri ryhmiin.
Leirin tavoitteena on näet opetella olemaan yhdessä uusienkin ihmisten kanssa. Lisäksi leiri muuttuu suoraan sanottuna aika tyhmäksi, jos pihalla häärää muutama sisäänpäin lämpiävä ja toisilleen entuudestaan tuttu kuppikunta, joihin kuulumattomat taas joutuvat nojaamaan yksin puuliiteriin seinään.
Tutustuimme tänään kriparin retkipäivänä Pohjois-Karjalan prikaatiin. Nuoret näkivät ja saivat oppia monia uusia asioita liittyen puolustusvoimiin ja varusmiehen/naisen arkeen. Sielläkin nuoret saivat kuulla saman opetuksen kuin täällä leiripaikalla. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kavereita, mutta kaikkien kanssa täytyy pystyä toimimaan.
