Olen hämmentyneenä seurannut uutisia Osama bin Ladenin kuolemasta. Miestä on tietysti etsitty jo vuosia, joten hänen löytyminen ja surmaaminen ei nyt ollut mitenkään täydellinen yllätys.
Kenties minua enemmän häiritsivät ne karnevaalikuvat New Yorkista, jossa ihmiset pomppivat riemusta tasajalkaa. Heidän silmissään oikeus ainakin jossain mielessä on nyt tapahtunut, kun tuo pahamainen terroristi teloitettiin omassa kodissaan. Kaiken kukkuraksi tästä ollaan jo kohta tekemässä elokuvaakin. (linkki) Tämä kaikki tuntuu hyvin käsittämättömältä.
Minulla ei ole omakohtaisesta kokemusta siitä, että miltä tuntuu olla terrorismin uhri. Esimerkiksi läheisensä menettäminen WTC-iskussa tai siellä lähistöllä oleminen tuona surullisen kuuluisanana päivänä on ollut varmasti äärimmäisen traumaattinen kokemus.
Mutta voiko ihminen riemuita siitä, että toinen ihminen tapetaan?
Kuolemanrangaistukselle haetaan oikeutuksia mitä moninaisemmilla tavoilla. Mielestäni se on kuitenkin asia, mitä ei pitäisi yksinkertaisesti toteuttaa.
Jos tappamisen hyvityskeinona käytetään tappamista, niin eivätkö kummatakin seiso lopulta silloin samalla rivillä?
Mitä tästä kaikesta seuraa? Sitä on mahdotonta sanoa. Vaikea kuvitella, että maailmanrauhakaan olisi yhtään sen lähempänä.
Romahtaneet pilvenpiirtäjät eivät nouse pystyyn, eivätkä surmatut palaa takaisin henkiin, vaikka kaikki maailman bin Ladenit tapettaisiin. Kuvista päätellen monille tuli kuitenkin hyvä mieli ja monen mielestä oikeus on nyt tapahtunut.
Jostain kumman syystä minua ei kuitenkaan hymyilytä nyt yhtään.
