Tästä pääsemmekin itse asian ytimeen ja fundamentalismin perusongelmaan. Yksilö itsessään ei useinkaan aiheuta ongelmia, vaan niitä luovat enemmänkin yhteisöt ja niissä toimivat johtajat. Tässä kaikessa tulee esille oikeastaan järjestelmän ja niissä toimivien johtajien vastuu. Sanalla ”järjestelmä” voidaan tarkoittaa esimerkiksi uskonnollista yhteisöä, poliittista puoluetta tai jotakin muuta ryhmää, joka voi ruokkia ja muokata ihmisen näkemyksiä ja taipumuksia haluttuun suuntaan. Tämän epäterveen asenteen ruokkiminen alkaa oikeastaan tavanomaiselle itsekorostuksella, jossa ”meidän kerho on tässä asiassa oikeassa”. Uskonnollisessa toiminnassa tämän voi kääntää lausahdukseksi ”meidän avulla pelastut”. Tämä ei itsessään ole vielä niin huonoa tai tavatonta, sillä kyllähän kuka tahansa haluaa uskoa siihen, että pelastuksen mahdollisuudet kasvavat juuri siinä kirkossa tai uskonnollisessa yhteisössä, johon itse kuuluu. Edellä mainittu lausahdus muuttuukin oikeastaan epäterveeksi vasta silloin kun siihen lisätään sana ”vain”, jolloin tuon yhteisön motto kuuluu: ”vain meidän avulla pelastut”.
Stereotypioiden luominen alkaa ME vastaan MUUT asenteen luomisella. Tätä asennetta voimistetaan entisestään sillä, että yhteisössä tiedotus asioiden käsittely muuttuu hyvin valikoivaksi ja kontrolloiduksi. Omalta kannalta epäedullisia asioita ei yksinkertaisesti käsitellä ja ne lakaistaan hyvin nopeasti maton alle. Kritiikkiä antavat tahot (niin yhteisön sisällä kuin ulkopuolella) torjutaan. Omaa järjestelmää horjuttavat tekivät koetaan uhkana ja niitä vastaan taistellaan. Eräänä keinona on tehdä kaikesta todellakin mustavalkoista, jolloin ei ole olemassa kuin hyviä ja pahoja. Ihmisten on tässä järjestelmässä helppo tehdä ratkaisuja, kun vaihtoehtoja ei ole kuin kaksi. Tällainen palikkamalli ja siihen liittyvä lähestymistapa ei kuitenkaan ole kovin hedelmällinen silloin kun käsillä oleva ongelma on monimutkaisempi. Samoin kaikki ihmiset eivät hyväksy tuota palikkamallia, jolloin he joko esittävät eriävän mielipiteen tai lähtevät (tai ajetaan) pois yhteisöstä.
Fundamentalistisessa yhteisössä toimii yhdenmukaisuusjärjestelmä, jossa kukaan ei voi marssia eri tahtiin. Tismalleen samalla tavoin ajattelevat ihmiset luovat kylläkin suuren massan, joka pystyy toimimaan hyvin pilkuntarkasti. Tämä jättää kuitenkin hyvin vähän liikkumatilaa yksilölliselle luovalle ajattelulle, jonka monet ihmiset kuitenkin omaavat. Ihmiset ovat erilaisia ja olisi käytännössä sulaa hulluutta kuvitella, että kaikki ihmiset voitaisiin mahduttaa tietynlaisen muotin sisään. Yhteisöä voidaan rakentaa sillä tavoin, että kyetään hyödyntämään ihmisten erilaisuus. Tällöin erilaisuus todellakin on rikkaus.
