Sanalla ”fundamentalisti” voidaan hieman yleistäen viitata ihmiseen, joka pyrkii noudattamaan kirjaimellisesti pyhiä kirjoituksia tai osia niistä ja pitää niitä erehtymättömänä auktoriteettina omassa uskonelämässään. Kristillisten ihanteiden kannalta on hyvin vaikea ryhtyä kumoamaan sitä, etteikö esimerkiksi Raamatun noudattamisesta olisi ihmisille hyötyä. Monien pyhien ihmisten erityisenä hyveenä pidetty heidän kuuliaisuuttaan pyhiä kirjoituksia kohtaan.
Nykypäivänä fundamentalisti on rinnastettavissa melkeinpä kirosanaan. Sillä tarkoitetaan ahdasmielistä pilkunviilaajaa, jolta käytännössä puuttuu lähimmäisenrakkaus. Fundamentalisti on siinä valossa kaiken luovan ja järkevän toiminnan vastustaja, joka omalla toiminnallaan pyrkii tuhomaan vapaan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan. Edellä mainittu kuulostaa hieman kärjistetyltä, mutta lopulta tässä kaikessa on pitkälti kysymys juuri kärjistämisestä.
Sanaa fundamentalisti voidaan tutkia vielä paljon laajemmassa mielessä. Tällöin sitä ei enää tarvitse rajata kristinuskon piiriin, vaan sillä tarkoitetaan henkilöä, joka pitää omaa ryhmäänsä ja sen näkemyksiä täysin erehtymättöminä. Voimme puhua siis fundamentalismista, joka liittyy esimerkiksi marxismiin, feminismiin tai liberalismiin.
Jos joku ihminen kaikesta huolimatta kieltää kaikki kytkökset fundamentalismiin, niin se ei tarkoita sitä etteikö hän kuitenkin voisi omassa toiminnassaan ajatella hyvin mustavalkoisesti. Julkisuudessa äärimmäiseksi toisia tuomitsevat ihmiset omaavat kuitenkin itse hyvin äärimmäisiä ajatuksia, jonka vuoksi yhteentörmäykset ovat yleensä voimakkaita. Käytännössä taistelun osapuolia ja niiden mielipiteitä ei voi jakaa oikeisiin tai vääriin, vaan kyse on ihmisryhmistä, jotka tarkastelevat heitä lähellä olevaa aihetta puhtaasti omista lähtökohdistaan.
Mutta millaiset ihmiset sitten ovat herkempiä ajattelemaan asioita mustavalkoisesti? Ovatko nämä ajatukset syntyneet pitkän harkinnan tuloksena, vai onko kysymys jostain aivan muusta?
Englannissa tehtiin hiljattain tutkimus[1], jossa aivokuvauksissa todettiin selviä eroja (poliittisten) konservatiivien ja liberaalien välillä. Käytännössä näiden kuvien perusteella pystyttiin siis päättelemään (ei tietenkään 100%:n varmuudella), että onko kyseessä konservatiivi vai liberaali henkilö. Konservatiiveilla aivoissa oleva mantelitumake oli suurempi. Mantelitumake taas vaikuttaa ihmiseen tunteisiin kuten esimerkiksi vihaan, pelkoihin ja niiden muistamiseen. Vaikka kyseessä on tutkimus joka liittyi ihmisten poliittisiin näkökantoihin, niin ei liene liian rohkeata yhdistää näitä tuloksia myös uskonnolliseen maailmaan.
Koska edellä mainitussa tutkimuksessa kohderyhmä koostui pelkästään aikuisista henkilöistä, niin lopullisia johtopäätöksiä ei voida vetää vielä siitä, että ovatko ihmiset jo syntyneet sellaisiksi, että he omaavat helpommin tietynlaisen arvomaailman. Tämä kysymys on kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä ”tällaiseksi Luoja minut loi” – kommentteja on kuultu paljonkin eri dialogeissa. Harvemmin kuitenkaan konservatiivin tai fundamentalistin suusta!
