Tuossa viime kirjoituksessani otin esimerkkinä valmistautumisen Ehtoolliseen. Ajattelin nyt mainita muutaman selventävän asian siihen liittyen, koska vaarana on mennä siinäkin äärimmäisyydestä toiseen.
Ortodoksisen kirkossa koko ehtoolliskäsitys on hyvin ehdoton. Tähän asiaan on vaikuttanut esimerksiksi pyhä Kyrillos Jerusalemilainen (315-386), joka on sanonut tästä seuraavasti:
"Jos meille annettaisiin kultahippuja käteen, niin emmekö pitäisi niistä äärimmäisen hyvää huolta ja varoisimmehan tipauttamasta pienintäkään osaa maahan. Kuinka paljon arvokkaampaa onkaan se, että meille annetaan Kristuksen ruumis, jota ei voi edes verrata kultaan tai jalokiviin". (Kyrillos Jerusalemilainen "Katekeettiset opetukset" V, 21)
Apostoli Paavali taas velvoitti jo paljon aiemmin tekemään selvän eron tavallisen ruuan ja Ehtoollisen välille: "Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion." (1.Kor. 11:27-29)
Tässä valossa on ymmärrettävää, että huolellinen valmistautuminen Ehtoolliseen on tarkoitettu meidän omaksi parhaaksemme. Tiettyjen rukousten lukeminen ja paasto eivät tee meistä yhtäkkiä pyhiä ihmisiä, mutta ne virittävät meitä sellaiseen mielentilaan, että edes jossain määrin kykenemme ymmärtämään asian vakavuuden.
Yleisohjeet valmistautumiseen ovat selkeät. Siihen kuuluvat rukoukset, joita luetaan edellisenä iltana ja aamuna. Näitä ehtoolliseen valmistavia rukouksia on kuitenkin sen verran paljon, että niiden kaikkien lukeminen voi aiheuttaa suoranaisen uupumuksen tai tarkkaavaisuuden herpaantumisen. Tästä asiasta kannattaa sopia oman rippi-isän tai seurakunnan papin kanssa.
Edellisenä iltana tulisi myös miettiä muutoinkin omaa toimintaa. Esimerkiksi väkivaltaisten TV-ohjelmien katsominen illalla ei viritä meitä oikealla tavalla seuraavaan päivään. Valmistautumiseen kuuluu myös pidättäytyminen sukupuolisesta kanssakäymisestä. Käytännössä meidän illalla tekemä toiminta heijastuu väistämättä myös seuraavaan aamuun. Jälleen kerran muistutan, että henkilökohtaisia ohjeita kannattaa kysyä omalta papilta.
Sama koskee aamuista ehdotonta paastoa. Paljon kuulee siitäkin, että ihmiset jättäytyvät kirkosta kokonaan pois, koska eivät pysty aamulla paastoamaan. Monesti syyt aamupaaston rikkomiseen ovat täysin oikeutettujakin. Lääkkeitten kanssa pitää ottaa hieman ruokaa tai verensokerin tasapainon pitämiseksi pitää syödä vähäsen. Totta kai nämä ovat hyviä ja oikeutettuja syitä poiketa paastosta, mutta ne eivät saa olla tekosyy mässäilyyn. Ruokaa on otettava sen verran vain mitä on tarpeen. Mitään kerrosvoileipiä ei tule rakennella, vaikka lääkkeitten kanssa saakin syödä jotain. Sama koskee kaikkia nautintoaineita. Kahvi, tee ja tupakka eivät ole elämälle tarpeellisia, joten niitä ei saa aamuisin nauttia ennen ehtoollista. Jos kahvin puute aiheuttaa päänsäryn, niin vieroitusoireisiin voi ottaa vaikkapa ennemmin kofeiinipillerin kuin ryystää ison mukillisen kahvia.
Rukous ja paasto ennen Ehtoollista ovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja jokaisella meistä on erilaisia tarpeita. Vanhukset, raskasta työtä tekevät, sairaat, matkustavat, raskaana olevat ja imettävät muodostavat hekin oman erityisryhmän. Jotta jokaisen yksilölliset tarpeet voidaan huomioida oikein, pitää neuvoa kysyä rippi-isältä tai seurakunnan papilta. Hän antaa ohjeet ja kantaa tätä kautta myös vastuun siitä, että me valmistaudumme oikealla tavalla Ehtoolliseen.
Jos jätämme hyvät neuvot väliin niin saatamme yrittää liian ankaralla paastolla, jolloin uuvumme ja luovumme pahimmassa tapauksessa koko kirkossa käymisestä. Toineen ääripää on taas siinä, että keksimme omat paastosäännöt, jotka ajan mittaan muutuvat olemattomiksi. Tämän seurauksena itselle asettamista pienistä erioikeuksista tuleekin sääntöjä ja paastoa ei käytännössä ole olleenkaan.
Kysykää neuvoa rohkeasti. Silloin saa parhaimmat ja toimivimmat ohjeet itselleen.
