Tässä heti alkuunsa mielenkiintoinen ja hyvä juttu, jossa dogmatiikan dosenti ja teologian tohtori Juha Ahviota on haastateltu liittyen tähän viimeisimpään "Älä alistu" -kampanjaan:
http://www.sley.fi/artikkeli/8099/median-%E2%80%9Dtotalitaarinen-asenteellisuus%E2%80%9D-allistytti-juha-ahvion
Ja sitten tähän perään hieman omia ajatuksia...
Mediassa vellova keskustelu homoseksuaalisuudesta on tosiaan muuttunut melko yksipuoliseksi. Raamattuun ja kirkon perinteeseen nojaavat puheenvuorot ja kampanjat on lähes automaattisesti leimattu fundamentalistien touhuksi. Muodissa on ollut myös pistää halvalla kristillisyyttä kaivamalla Vanhasta Testamentista kaikki "sopivat" lait ja puhtaussäännökset ja niillä sitten irvaillaan, että lähes kaikki ihmiset olisi saanut niihin perustuen kivittää.
Suurin ongelma näyttääkin olevan juuri siinä, että kristillistä ihannetta ei saa tuoda enää esille. Uskonnonvapaus ei ole enää sitä että saamme vapaasti harjoittaa uskontoa ja tuoda siihen liittyviä ihanteita esille, vaan se näyttää olevan taas sitä, että kaikki ihmiset voidaan vapauttaa uskonnosta. Tätä ajattelua kylvettiin voimallisesti aikoinaan Neuvostoliitossa kuitenkaan siinä onnistumatta. Kenties tämänhetkinen länsimaistunut ja monessa suhteessa itsekäs ajattelumalli luo paremman pohjan tälle "uskonnonvapauden" toteuttamiselle.
Haluan vielä kysyä, että ollaanko ihmisiä asetettu kirkon piirissä epätasa-arvoiseen asemaan? Kenenkään suuntautumisia ja taustoja ei ole kysytty kirkon ulko-ovella. Jokainen saa rauhassa tulla kirkkoon ja osallistua seurakunnan toimintaan. Jos seurakunnassa on vihamielinen ilmapiiri, niin se on asia, joka aina vaatii välitöntä korjaamista. Syrjintää ei saa hyväksyä missään muodossa!
Sitä tässä mediamylläkässä ei ole oikein ymmärretty, että tiettyjen kirkollisten toimitusten toteuttaminen vaatii tiettyjä edellytyksiä. Esimerkiksi Venäjällä on edelleen itsestäänselvyys se, että Ehtoolliseen ei osallistuta ilman katumusta. Suomessakaan munkiksi tai nunnaksi ei voi vihkiä naimisissa olevaa henkilöä. Papiksi vihitty ei voi mennä enää naimisiin. Ehtoolliseen valmistautuminen edellyttää pidättäytymistä myös sukupuolisesta kanssakäymisestä ja mitään ei saa syödä ja juoda aamulla ennen liturgiaa.
Mitäs siitä sitten tapahtuisi jos minä valittaisin työsuojeluvaltuutetulla, että työpaikkani on sellainen, että en saa sunnuntaisin ja pyhinä edes aamiasta syödä!
Kaiken tämän minä ja m onet muutkin kuitenkin hyväksyvät, koska se kuuluu Kirkon Traditioon. Myönnän sen, että olen eriarvoisessa asemassa, koska en saa syödä aamiasta sunnuntaisin kuten muut. En koe tätä kuitenkaan syrjivänä tai epätasa-arvoisena. Olen sitoutunut noudattamaan kirkon opetusta. Enemmän minua loukkaisi se, että näitä sääntöjä alettaisiin muuttelemaan miten sattuu.
Kaiken edellä olevan valossa toivosin monen ymmärtävän sen, että samaa sukupuolta oleviakaan ei voi vihkiä, koska siinä tietyt edellytykset eivät toteudu. Yhtä lailla toivon, että jokaiselle ihmiselle annetaan mahdollisuus sellaiseenkin eheytymiseen ja kasvuun, jossa hänestä tulee heteroseksuaali, vaikka tällä hetkellä se näyttääkin olevan julkisuudessa hyvin paheksuttua.
