Tässä on julkisuudessa ollut taas esillä se, että aina ei tarvitse olla edes muodollisesti pätevä, kun haetaan (ja valitaan) johonkin virkaan. Toinen osa kokonaisuutta on tietysti se, että onko kyseinen henkilö muutoin soveltuva hakemaansa tehtävään.
Muodollinen pätevyys on tietysti tärkeä asia, sillä se takaa, että henkilö on suorittanut tietyt opinnot, jotka edesauttavat suoriutumaan kyseisistä työtehtävistä. Lisäksi muodollisen pätevyyden vaatiminen pitää yllä sitä, että koulutusta arvostetaan. En sano, etteikö olisi niitäkin tapauksia, joissa epäpätevä olisikin pätevää parempi.
Entä sitten se muunlainen soveltuvuus ja sopivuus tehtävään? Sekin on erittäin hyödyllinen asia, sillä ihmisessä on monia ulottuvuksia, jotka eivät tule esille pelkästään muodollisessa pätevyydessä.
Olen kuitenkin alkanut muuttumaan hieman kyyniseksi näiden muodollisuuksien ja soveltuvuuksien kanssa. Voisi ihan rehellisesti todeta, että liian usein asiat etenevät puhtaasti pärstävärkin perusteella, jolloin ei sen emempää pohdita sitä, että kuinka paljon henkilöstä on hyötyä kokonaisuuden kannalta.
Homma voi ensinnäkin perustua "hyvä kaveri" - periaatteelle, jolloin ainut syy valintaan on ollut se, että kysymyksessä on jonkun valinnasta päättävän henkilön hyvä kaveri. Uskoisin, että paljon työntekijöitä otetaan työhön juuri tällä periaatteella.
Toisen syyn voisi pukea lausahdukseen, että "nyt on hänen vuoronsa saada tämä paikka". Tässäkään tapauksessa pääpaino ei ole henkilön tiedoilla ja taidoilla, vaan homma etenee jonotusperiaatteen tavoin. Tämä on itse asiassa hyvin vaarallista silloin, kun valitaan esimiestehtävään jotakuta. Hyvä työntekijä voi olla lopulta huono esimies.
Olen kuullut monesti sanonnan siitä, että yhteisö saa sellaisen työntekijän, minkä on itselleen ansainnut. Varmasti ihan todenperäinen sanonta, johon voisi leikkisästi liittää toisen sanonnan: "ei helmiä sioille". Todettakoon kuitenkin, että liian usein valinta ei kosketa pelkästään jotain tiettyä yhteisöä, vaan siitä joutuvat kärsimään myös muut tahot hieman epäsuorasti.
Mitä tästä siiten opimme?
"Hyvä kaveri" ja "seuraavana jonossa" olevat eivät aina ole parhaita valintoja, vaikka onneksi sattuu niinkin, että nämä ovat osoittautuneet hyviksi valinnoiksi. Mutta näin sattuu harvemmin.
Ensimmäisenä kriteerinä valinnassa tulisi pätevyyden lisäksi olla se, että mitä kaikkea hyvää ihminen voi antaa työyhteisölleen.
