KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Rippisalaisuus

Julkisuudessa käydään mielenkiintoista keskustelua rippisalaisuudesta.
En oikeastaan edes ymmärrä miten se on viitsitty vetää mukaan koko tähän hyväksikäyttökeskusteluun. Todennäköisemmin joku on lyönyt sanan "rippisalaisuus" pöydälle paikatakseen omasta välinpitämättömyydestä johtanutta tragediaa. Rippisalaisuus on siis saattanut olla esimiehen tai työkaverin hätävalhe siinä vaiheessa, kun on kysytty, että miksi asiaan ei puututtu ajoissa.

Joka tapauksessa nyt tuli pissittyä omaan saappaaseen. Lehdistö ja tätä kautta valtiovalta löysivät kirkosta "epäkohdan", joka pitää ehdottomasti korjata. (Tässä ei taas ajatella sitä, että onko korjaustoimenpide paras mahdollinen. Politiikassa on tehtävä jotain, jotta kansa ei ajattele, että valtiovalta ei tee mitään).
Tämä epäkohdan korjaus toteutetaan joko hyvällä tai sitten pahalla. Jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu sillä, että lainsäädännöllisesti rippisalaisuus puretaan.

En hyväksy hyväksikäyttöä, enkä halua suojella hyväksikäyttäjiä, mutta en usko, että rippisalaisuuden nimellinen purkaminen vaikuttaisi asiaan paljoakaan. Suurin osa hyväksikäyttäjistä ei näet marssi synnintunnustukselle ja kerro kaikkea. Tämä johtuu jo siitä, että he harvemmin edes mieltävät oman tekonsa vääräksi. Sama asiahan on monen alkoholistin kohdalla: "eihän minulla ole mitään ongelmaa!"
Sitten taas ne, jota ymmärtävät tekonsa vakavuuden eivät yleensä ota riskiä ja kerro niistä papille. Korkeintaan he voisivat käyttää jotain niin ylimalkaisia ilmaisuja, jottei pappi voi saada selkeää käsitystä asiasta.
Ainoa ryhmä, joka näin voisi tehdä on sellaiset ihmiset, jotka vilpittömästi katuvat ja silloin pappi myös monesti kykenee johdattamaan heidät tunnustautumaan myös virkavallalle.

Jos rippisalaisuus puretaan, niin silloin synnintunnustukselle eivät tule patologiset valehtelijat, eivät rikostensa peittelijät, eivätkö myöskään ne, jotka olisi johdateltavissa antautumiseen. Eli, näennäisesti hyvä ajatus todennäköisesti kostautuu. Tällaisen lain voimaantulon jälkeen on siis ainakin varmaa, etteivät hyväksikäyttäjät astu lähellekään synnintunnustusta. Siinä samassa koko joukko muitakin ihmisiä jättäyttyisi pois, koska rippisalaisuus ei enää ole samalla tavoin rippisalaisuus.