Olen joskus kuullut sanonnan siitä, että joku ihminen voi olla liian rehellinen ollakseen polittikko.
Tarkoittaako tämä sitten sitä, että poliitikot ovat epärehellisiä?
En haluaisi vetää näin jyrkkää johtopäätöstä ja varmasti on paljon poikkeuksiakin, mutta olisiko kuitenkin niin, että poliitiikassa vaaditaan tietynlaista röyhkeyttä, jonka lisäksi menestyksen avaimena on se, että ihminen osaa luovia totuuden rajamailla?
On eräs toinenkin sanonta siitä, että jos yhdelle kumartaa, niin samaan aikaan joutuu pyllistämään toiselle. Politiikan huipulle pääseminen edellyttää mahdollisimman laajaa kannatusta. Käytännössä mahdollisimman monelle pitää kumartaa ja mahdollisimman harvalle saisi pyllistää. Toimiiko tämä yhtälö sitten?
Ei se toimi. Sen vuoksi, poliitikon pitää olla mahdollisimman epämääräinen lausunnoissaan, jolloin ne voidaan tulkita mahdollisimman monella tavoin. Lisäksi poliitikon pitää antaa jatkuvasti hyvältä kuulostavia lupauksia, joiden toteutumista voidaan lykätä aina hitusen eteenpäin. Tämä toimii samalla tavoin kuin satu hiirestä, joka toimi kissalle räätälinä. "Ei tästä tullut takkia, mutta tästä saa liivin....Ei tästä tullut liiviä, mutta saahan tästä vielä lapaset". Eli jatkuvasti luvataan jotain ja pidetään toivoa yllä.
Kysymys ei ole siis suoranaisesta valehtelusta, mutta on hyvin vaikea myöntää, että kaikki olisi kovin avointa ja rehellistä. Mutta mitäs tässä toisaalta ihmettelemään... Jos poliitikko lupaisi suoralta kädeltä vain lapasia takin sijaan, niin kuka tällaista viitsisi äänestää. Rehellisyys ei siis toimi. Jos äänestäjät eivät rankaise tätä liian rehellistä poliitikkoa, niin ainakin puoluetoverit osaavat ampua alas tällaisen totuudenpuhujan, joka pissii omaan saappaaseen.
Outoa on politiikka...
