KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Raha - Lähes välttämätön renki, mutta tosi huono isäntä

Joskus sitä ihan ihmettelee, että onko enää asioita, joihin raha ja omaisuus ei jollain tavalla vaikuttaisi?

- Suuret yhtiöt siirtävät toimintaansa ulkomaille, koska siellä on halpaa työvoimaa ja tätä kautta voittoa saadaan enemmän.
- Kauppoja halutaan pitää auki vuorokauden ympäri ja kaikkina viikonpäivinä, koska tällöin voittoa saadaan enemmän.
- Pieniä kouluja lakkautetaan ja yhdistetään suurempiin yksiköihin, jotta saataisiin lisää säästöjä.
- Eläkeikää halutaan nostaa huomattavasti, koska tämä takaa sen, että koko valtion taloudellinen tilanne pysyy tulevaisuudessakin vakaampana.
- Yliopiston laitokset pyrkivät suoltamaan yhä enemmän ja enemmän tutkintoja ulos, koska rahoitusta säätää enemmän määrä kuin laatu.

Yksittäinen ihminen tekee ja toimii kaikessa sillä tavoin, että taloudellinen hyöty olisi hänelle mahdollisimman suuri. Tähän häntä kannustavat esimerkiksi kaikki se, mitä edellä on mainittu. Esimerkiksi työmotivaationkin lähteenä ovat yhä enemmän ja enemmän palkankorotukset. Vapaa-aika on toissijainen asia.

Valitettavasti nykypäivän ihmisestä on tullut puhtaasti taloudellisesti ajatteleva työnarkomaani, jonka koko elämä tuntuu olevan yhtä suorittamista.

Eräs keino voittaa tällainen vääristynyt asenne on se, että rahaan ei yksinkertaisesti kiinnytä liikaa. Tällöin ihminen pystyy allekirjoittamaan esimerkiksi seuraavat lausahdukset:

- Voin ottaa palkatonta virkavapaata, koska silloin saan olla enemmän perheeni parissa.
- Voin antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, koska on ihmisiä, jotka tarvitsevat sitä enemmän.
- Pystyn autaamaan toista ihmistä (esim. lainaamaan autoani toiselle) ajattelematta ensimmäisenä korvausta tai vastapalvelusta.

Pystymmekö palaamaan siihen, että hyvinvointi kävisikin taloudellisen ajattelun edelle:
- Mitä jos olisi pienempi kouluja, joissa lapsilla ja opettajilla olisi parempi olla?
- Mitä jos ihmiselle annettaisiinkin enemmän aikaa olla läheistensä kanssa?
- Mitä jos mielenterveystyöhön panostettaisiin enemmän?
- Mitä jos laadukkaaseen tiede- ja kulttuurityöhön panostettaisiin enemmän? (Tulokset eivät ole aina heti näkyvissä, mutta ne vaikuttavat henkiseen ja -myös fyysiseen hyvinvointiin).

Raha on välttämätön renki, mutta isäntänä se on erittäin huono. Aina kun rahasta tulee isäntä, niin se riistää jotain pois meidän hyvinvoinnistamme!