Sain vaimolta joululahjaksi kirjan nimeltä Ravistettava - Toisinajattelijan käsikirja. Sen ovat kirjoittaneet Saku Tuominen ja Katja Lindroos. Kirja on loistava, sillä siinä pohditaan muuttuvaa maailmaa ja ihmistä tuon muutoksen keskellä. Olen joskus kirjoittanut siitä turhautuneisuudesta, mikä liittyy siihen, kun tapaa ihmisiä, jotka tekevät asioita vaikeamman kautta ainostaan sen takia "kun ennenkin on tehty niin".
Ihmisen muutosvastaisuudelle on olemassa kuitenkin selkeät perusteet. Kysymys ei ole siitä, että ihminen haluaa olla jäärä, joka ei halua muuttua, vaan ihminen on inhimmillinen, jolloin muuttuminen on vain yksinkertaisesti vaikeaa. Asiaa on pohdittua kirjassa monesta näkökulmasta ja lainaan tässä yhtä niistä:
"Kun teemme asiat täsmälleen samalla tavalla kuin aina ennenkin, epäonnistumisen pelko on pienempi, koska kaikki muutkin ovat tehneet niin. Toimimme kuten heimomme meitä ennen. Jos epäonnistumme, me emme ole yksin syyllisiä, koska kaikki muutkin ovat tehneet samalla tavalla. Sen sijaan jokainen, joka ehdottaa totutusta poikkeamista, poistuu rivistä ja asettaa itsensä aina alttiiksi arvostelulle. --Epäonnistumisen pelon lisäksi olemme herkkiä myös arvostelulle."
Mielestäni ihmisen rohkeus ja luovuus tulee esille juuri siinä, että hän ei pelkää epäonnistumista ja siihen liittyvää mahdollista kielteistä palautetta. On inhimmillistä, että tällainen pelko asuu jokaisessa meissä. Sitä ei tarvitse kieltää tai vähätellä, mutta sille ei tarvitse antaa myöskään periksi.
Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että kaikissa elämänaloissa tarvitaan paljon tuota uudistuskykyä ja luovuutta. Kirkko ei tunnetusti ole kaikkein paras tässä uudistumisessa ja jos kirkkokunta olisi liiketalouteen perustuva yritys, niin lähes kaikki työntekijät olisivat saaneet potkut, johtuen juuri kyvyttömyydestään uudistua.
Me niin helposti unohdamme, että Kirkko elää ja maailmaa muuttuu. Paikallaan oleminen ei ole ratkaisu, vaan merkki kuihtumisesta. Uudistuminen ja luovuus eivät tarkoita sitä, että kirkon pitäisi muuttaa opetustaan. Se tarkoittaa sitä, että pystymme lähestymään ihmisiä ja tuomaan Kristuksen opetusta esille keinoin, joita ei ole aiemmin käytetty.
