Mieltymysten mukaan...

Kerron teille ensin pienen tarinan...
Oli kerran maanviljelijä, joka lähti käymään ensimmäistä kertaa elämässään satamakaupungissa. Hän näki siellä miehen, joka rakensi itselleen purjevenettä. Hetken ihailtuaan veneenrakentajan työtä hän sanoi: "Voisitko tehdä minullekin purjeveneen, mutta voisitko jättää siitä pois tuon rumannäköisen pohjalla olevan pidennyksen?"
Veneenrakentaja hämmästeli moista pyyntöä ja yritti perustella miehelle, että purjeveneessä köli on välttämätön asia, koska muuten vene kaatuisi lähestulkoon heti. Mutta maanviljelijä halusi ehdottomasti purjeveneen ilman köliä. Hänen mielestään kyse oli ulkoisesta asiasta joka olisi helppo muuttaa tuosta vain. Veneenrakentaja ei kuitenkaan suostunut moiseen, vaan sanoi miehelle, että tämä oli ainut toimiva vaihtoehto. Kysymys ei ollut ulkoisesta asiasta, vaan siitä, että köli kuuluu purjeveneeseen ja sen poistaminen ei ollut mahdollista. "Jos poistetaan köli, niin silloin poistetaan myös masto, jolloin sinulla on soutuvene, mitä minä en sinulle voi valmistaa".

Keksin tämän tarinan ihan hetki sitten. Mitä tällä haluan sitten sanoa?
Ensimmäinen kysymys on se, että miten maanviljelijä voi neuvoa ihmistä, joka rakentaa venettä? Hänellä ei voi olla tästä mitään tietämystä, mutta toki hän voisi vedota siihen, että maanviljelijöitä on paljon enemmän kuin veneenrakentajia, jolloin enemmistön täytyy olla oikeassa. Mutta onko enemmistö aina oikeassa ja voiko se sanella ulkoisten mittapuiden mukaan sen, että mikä on hyväksi ja mikä ei?

Ilmeisesti 44% suomalaisista on suorittanut teologisen tutkinnon, koska heillä on varaa sanoa, ettei siinä ei ole mitään pahaa, että samaa sukupuolta olevat vihittäisiin kirkolliseen avioliittoon. Mutta eiväthän kaikki ole tuota koulutusta saaneet. Entä jos nämä 44% ovatkin hartaita uskovaisia, jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa ja osallistuvat seurakunnalliseen toimintaan. Mutta en usko siihenkään. Kirkossakäyntitilastot puhuvat vastaan.

Suoraan sanottuna suurinta osaa kyselyyn vastanneista ei pätkän vertaa kiinnosta kirkon opetus ja toiminta. He eivät halua muuttaa yhteisöä jossa itse ovat, vaan he haluavat muokata sitä yhteisöä ulkopuolelta käsin. Maanviljelijä kertoo veneenrakentajalle miten tehdään purjevene ja hitsari kertoo kirurgille, miten poistetaan aivokasvain. Siis tästähän tässä kärjistetysti on kysymys. Teologiaa ei muuteta mielihalujen mukaan, vaan asioille on oltava vankat perusteet ja osoitus myös siitä, että toiminnan muutos on hyväksi kaikille osapuolille.

Palaan tähän asiaan joku kaunis päivä. Sanon vielä sen, että vihkimättä jättäminen ei ole sama asia kuin tuomitseminen. Mietitääs vielä vähäsen, eikös vain?

"Vanhoillinen kirkko"

Yhä enemmän pohditaan sitä seikkaa, että miksi kirkko ja nykyihminen eivät kohtaa enää toisiaan? Asiaan on nähty monia eri syitä, joista yksi on se, että kysyntä ja tarjonta eivät vain kohtaa toisiaan. Kirkon heikkoudeksi on nähty myös se, että se on monissa asioissa liian vanhoillinen. Jos tämä on kerran homman nimi, niin ainoa lääke siihen näyttäisi olevan se, että tarjonta muutettaisiin sellaiseksi, että se vastaa kysyntää!

Mielestäni asiaa ei voida kuitenkaan ratkaista niin yksinkertaisesti. On aika pelottavaa ajatella, että minkähänlainen olisi sellainen kirkko, joka kaikessa vastaisi nykyihmisen "tarpeita". En tarkoita nyt sitä, etteikö kirkon pitäisi vastata ihmisen tarpeisiin, mutta kysymys kuuluukin, että minkälaisiin tarpeisiin?

Ajatellaanpa vaikka nykynuorten sosiaalisia tarpeita. Ennen muinoin nuorilla oli paljon harrastuksia, joissa kohdattiin toisia nuoria, käytiin esimerkiksi nuortenkerhoissa ihan vaan juttelemassa ja pelaamassa. Nykyään lähes kaikki kanssakäyminen tapahtuu netin välityksellä. Esimerkiksi Facebook ja Irkkigalleria ovat loistava tekosyy sille, ettei toista ihmistä tarvitse vaivautua kohtaamaan livenä. Urheiluharrastuksia en laske tässä tapauksessa mukaan sosiaaliseksi harrastukseksi, koska niissä pääsääntöisesti keskitytään muuhun kuin leppoisaan seurusteluun.

Jos tässä valossa katsotaan asiaa, niin kirkon pitäisi vastata tähän ajan haasteeseen siirtämällä lähes kaikki jumalanpalvelukset nettiin. Vastaako tämä kuitenkaan tarkoitusta? Ei varmasti, sillä tuota kautta ihminen voi saada osakseen vain murto-osan siitä, minkä hän voisi saavuttaa osallistumalla paikan päällä tuohon jumalanpalvelukseen.

Kirkon ei ole tarkoitus vetää kaikessa rimaa alas, sen vuoksi, että ihmiset sitä haluavat. Tietyt ihanteet ja periaatteet täytyy säilyttää, jotta ihmisestä tulisi hyvä. Ajatelaan vielä vertauksellisesti koulumaailmaa. Moni oppilas kiljuisi riemusta, jos matematiikan tunnilla opeltaisiin kertotaulu ainoastaan neljään asti. Tai miltä kuulostaisi ruotsin kielen koko kurssin suorittaminen sillä, että opeltaisiin pelkästään sanomaan "Hej!"

Kirkon ei tarvitse, eikä pidä olla vanhoillinen. Sen tulee muuttua sekä uudistua ja samanaikaisesti perustella ihmisille, miksi jäsenyydestä on hyötyä. Kirkon tehtävänä on kasvattaa ja johdattaa ihmistä. Asiaa ei voida kääntää nurinkurin siten, että ihmiset sanelisivat kaiken, miten kirkon tulisi toimia.
Ja palatakseni koulumaailmaan: Eivät oppilaatkaan sanele opettajilleen, mitä he haluavat, vaan he ottavat vastaan opetuksen, koska se on tarkoitettu heidän omaksi parhaakseen. Opetuksen keinot voivat muuttua, mutta sisältö ei!

Taas koulutuksessa

Jälleen kerran olin koulutuksessa, jossa pohdittiin henkilökohtaista osaamista. Muutama mielenkiintoinen asia jäi mieleeni. Yksi niistä oli se, että TIETO ei tee ihmisestä välttämättä viisasta, sillä tieto jostakin asiasta on vasta ensimmäinen askel siihen perehtymisessä. Tämä nyt saattaa kuulostaa joltain kiinalaiselta sananlaskulta, mutta näin se vain menee.

Me saamme tietoa lähestulkoon mistä tahansa. Haluan tässä yhteydessä rinnastaa tämän nyt kirkolliseen maailmaan, koska se on läheistä minulle. Esimerkiksi niin, että ihminen menee kirkkoon ja kuulee evankeliumiluvun. Hyvä! Hän on saanut siis uutta tietoa, kuultuaan siellä esimerkiksi Tuhlaajapojan vertauksen. Mutta tähän ei ole tyytyminen...

Seuraava vaihe on näet YMMÄRTÄMINEN. Lapsen voi opettaa sanomaan, että 5+47 on 52, mutta se ei tarkoita sitä, että lapsi yhtäkkiä osaisi laskea yhteen. Hän ainoastaan osaa sanoa asian kaavamaisesti ilman ymmärrystä. Sama asia on evankeliumin vertauksen suhteen. Kuka tahansa osaa kertoa Tuhlaajapojan vertauksen, mutta ymmärtääkö hän todella sen, että mitä se tarkoittaa. Tähän tarvitaan opetus- ja valistustyötä, jotta todella ymmärrämme sen, mitä olemme kuulleet tai lukeneet.

Viimeinen vaihe on KÄYTÄNNÖN SOVELTAMINEN. Kaikki jää puolitiehen, jollemme osaa hyödyntää käytännössä sitä, mitä olemme kuulleet ja ymmärtäneet. Hankkimamme tieto siis jalostuu lopulta sille tasolle, että pystymme toteuttamaan sitä käytännön teoin.

Eräs huomionarvoinen toteamus on myös se, että pitkä kokemus jossakin työssä ei tee ihmisestä vielä täydellistä. Tällaisella henkilöllä on kyllä rutiiniosaaminen huipussaan, mutta rasitteena on sitten se, että hän ei kykene uusissa tilanteissa käyttämään muita keinoja kuin niitä, joita hän on vuosien varrella aiemmin käyttänyt. Tällä periaatteelle ajateltuna vanha ikälisään perustuva palkankorotus onkin aikansa elänyt. Rutiiniosaaminen voi muuttua ajan kuluessa todelliseksi rasitteeksi.

Eli paljon tuli taas opittua kaikkea uutta. Nyt on sitä tietoa...vielä pitäisi ymmärtää ja osata soveltaa käytännössä.

Selainpelejä

Olen varmasti joskus aiemmin kertonut, että nuorempana sitä tuli pelattua aika tavalla tietokonetta. Nykyään siihen ei samalla tavalla ole aikaa, eikä se enää niin paljoa kiinnosta kuin ennen. Mutta siitä huolimatta joskus tekee mieli nollata aivoja jonkin pelin parissa.

Koska minulla on tätä nykyä vain Apple käytössä, niin siihen ei löydy kasapäin pelejä Anttilan levyosastolta tai oikeastaan mistään muustakaan normaali kaupasta. Ainut vaihtoehto onkin pelata selainpelejä.

Mikäli termi on vieras, niin selitän hieman. Selainpeli nimensä mukaisesti toimii suoraan internet selaimelta esimerkiksi Firefoxin tai Safarin avulla. Peli luonnollisesti vaatii nettiyhteyden. Ne jotka ovat neuroottisesti pelanneet jotain farmipeliä Facebookissa ovat jo ymmärtäneet idean. (Kerrottakoon tässä yhteydessä, että itse en ole siihen vielä sortunut.)

Selainpelissä on se etu, että sitä voi pelata miltä koneelta tahansa, missä nyt vain on nettiyhteys käytössä. Monet pelit toimivat moitteettomasti myös kännykän kautta. Selainpelien tarjonta on hyvin laajaa, mutta varsinaisesti pelejä ei ole loputtoman paljon erilaisia, vaan ne ovat toinen toisensa toisintoja jopa pieniä yksityiskohtia myöten. Monia selainpelejä mainostetaan ilmaisena ja sitähän ne ovatkin. Mikäli haluat niistä enemmän irti, pitää sinun kuitenkin pulittaa tietty kuukausimaksu, joka on keskimäärin 10 dollarin luokkaa.

Ajattelin tässä kertoa muutamista niistä, jotta ei tarvitse turhaan haaskata aikaa kokeiluun, vaan voi mennä suoraan asiaan.


"Rakenna ja valloita... tai tule valloitetuksi" pelityyppi on yksi suosituimmista. Tähän kastiin kuuluvat esimerkiksi Travian, Empire Craft ja Evony. (Jälkimmäinen on graafisesti paras ja yllä on siitä esimerkki). Näiden pelien idea on kehittää resurssituotantoa (puu, kivi, rauta, vilja), parantaa rakennuksia ja tuottavuutta ja sitten ostaa vahvempia sotajoukkoja.
Minua jyrsi eniten näissä peleissä se, että hyväntahtoinen näpertely ajankuluksi ei kannata. Ei mene pitkään kun sotaisa naapuri äkkää sinut ja ryhtyy järjestelmällisesti hyökkäämään ja lypsämään sinun luonnonvarojasi. Mikäli haluat itse ryhtyä sotaisaksi naapuriksi on sinun valvottava yötäpäivää tuotantosi kannattavuutta ja mahdollisesti ottaa maksullinen palvelu käyttöön, jotta saat resursseja ja muita bonuksia nopeammin.


Toinen suosittu pelityyppi on "Hakkaa vaan". Tähän kastiin kuuluvat Gladiatus (yllä kuva), Battle Knight, Tanoth ja Tagoria. Idea on hyvin yksinkertainen: kehitä ukkoasi, osta aseita ja haarniskoja, suorita tehtäviä, jotka ovat toistensa kopioita, liity kiltaan ja haasta taisteluun toisia pelaajia. Nämäkin pelit ovat yleensä ilmaisia, mutta parempien aseiden ja haarniskojen hankkiminen tapahtuu huomattavasti helpommin, kun ostaa rubiineja, verikiviä yms. oikealla rahalla. Hauskaa niin kaun kuin sitä kestää.

Rehellisesti sanottuna, edellä olevat pelit eivät vaadi paljoa aivotyöskentelyä. Jos haluaa hieman monipuolisempaa tekemistä "yhdistä 3 tai useampi timantti" peleille, niin kannattaa vilkaista. Monista peleistä puuttuu delete account/profile- toiminto. Toisin sanoen, tyyppisi jää oleskelemaan virtuaalimaailmaan, vaikka itse et sitä käyttäisikään. Ilmeisesti pelinvalmistajat ajattelevat, että tällöin pelaaja ei niin herkästi suutuspäissään lopeta pelaamistaan kokonaan.

Huomattavasti persoonallisempiakin pelejä löytyy. Kerro niistä joskus toiste hieman enemmän.

Kommentteja päivän otsikoihin

”Button on mestari!”

- Kiva. Tämä tarkoittanee sitä, ettei vähään aikaan tarvitse kuunnella turhanpäiväistä F1 juttua urheilu-uutisista.

”Humalainen mies jäi auton alle Joensuussa. Mies selvisi vähin vammoin.”

- Juopon tuuria.

”Hirvenmetsästäjä osui henkilöautoon”

- Hullun tuuria.

”Kuluttajan on vain totuttava debit- ja credit termeihin”

- Suomalaiset ovat tottuneet jo Itellaan ja Soneraankin, mitkä eivät tarkoita yhtikäs mitään. Kyllä nyt luulisi englanninkielisten lainasanojen menevän paremmin läpi.

”Vanhanen: Asemani vahvempi kuin koskaan”

- Kiitos kuuluu YLE:lle, koska politiikassahan näkyvyys on kaikki kaikessa. Yksityiskohdilla ja asioiden todenperäisyydellä ei ole lopulta väliä.

”Kaikki euroviisuehdokkaat ovat selvillä”

- Entä selvinä?

”Tietokilpailupalkinto Somaliassa: rynnäkkökivääri ja kranaatteja”

- Tieto lisää tuskaa ja ilmeisesti kärsimystäkin tässä tapauksessa.

Raha avaa ovet kirkkoonkin

Luin päivän (17.10.2009) Hesarista Kirsikka Moringin kirjoituksen "Osta piletti taivaaseen". Siinä hän kertoo kuinka tylysti kävi Pietarissa, kun hän yritti päästä Nevskin lavran kirkkoon. Luostarialueen porttivahti peri maksun häneltä. Sama tapahtui uudestaan, kun hän oli menossa katsomaan luostarin vieressä ollutta hautausmaata.

Tämä on valitettavan tuttu juttu. Olen itsekin joutunut samalla "taivaan portilla" rahastuksen kohteeksi. Painoin kuitenkin määrätietoisesti eteenpäin, eikä kukaan onneksi tullut vetämään minua takaisin maalliselle puolelle portteja.

Tämä ilmiö ei ole kuitenkaan uusi. Muistaakseni jo 1990-luvun loppupuolella lavran portilla saattoi olla joku luostarin rekrytoima mummonen väijymässä turisteja. Ajan mittaan satunnainen päivystys muuttui määrätietoisemmaksi rahatukseksi. Portista ei enää paineltu noin vain läpi. Tietysti maksun joutuivat silloin, kuin myös edelleenkin maksamaan vain nuo pakanalliset turistit, jotka eivät mitenkään voi olla tulossa kirkkoon rukoilemaan. Ilmeisesti kaikki ulkomaalaiset tulevat luostareihin ja kirkkoihin sillä asenteella, että ne ovat vain tavallisia museoita muiden joukossa. Heiltä siis pitää periä asianmukainen maksu.

Valitettava juttu. Museovinkkelistä tajuan homman juuri ja juuri, koska näin tapahtuu monissa monissa muissakin maissa, kun kysymys on historiallisesta ja suuresta pyhäköstä. Näissä paikoissa pääsymaksuun sisältyy kuitenkin jonkinlainen porkkana. Kirkon kryptassa on museo tai jokin muu näyttely. Suurissa katedraaleissa on mahdollista päästä myös torniin katsomaan huikeita näkymiä (kuten blogini otsikkokuvasta voi päätellä).
Nevskin lavrassa ei kuitenkaan ole museoita ja näyttelyitä, eikä katolle pääse ihailemaan maisemia. Se, että ihmistä ei päästetä kirkkoon rukoilemaan muuten kuin maksusta on lähestulkoon uskonnollisen irvokkuuden huippu.

Pietarissa olen jo aikapäiviä sitten tottunut siihen, että turisteille on museoissa ja muissa vastaavissa paikoissa täysin omat hinnat. Ja monesti palvelualttiutta ei ole olemassakaan ellei osaa vetää oikeasta narusta. Maassa maan tavalla tietysti, mutta ei sen aina tarvitsisi olla ulkopuolisia kohtaan niin epäkiitollista. Minulla on monesti ollut suurena onnena se, että olen saanut olla jonkun paikallisen ihmisen seurassa. Tällöin museoihin on päässyt paikalliseen hintaan ja Nevskin lavran kirkkoonkin on voinut mennä rukoilemaan ilman eri maksua...

Kesärenkaat

Niin siinä vain pääsi käymään, että talvikelit yllätti. Tai ei edes yllättänyt, vaan minä olin vain rehellisesti sanottuna laiska.
Joka tapauksessa laiskuuteni seurauksena luistelin kerärenkailla Ilomantsin ja Enon välistä tietä. Jouduin ajamaan hitusen hiljempaa ja päästämään normaalia vauhtia ajavat ohi. Tämäkin oli paikoitellen ongelmallista, kun auto ei meinannut pysähtyä ajoissa pysäkille.
Mitä tästä opimme? Kannattaa vaihtaa ajoissa ne renkaat. Ja kuten eräs ystäväni on sanonut. "Uudet renkaat tulee halvemmaksi kuin uusi auto".

Mitäs muuta sitten tänne kuuluu?
Talo on vielä hieman vilpoisa, kun ollaan juuri siirrytty kaukolämpöön. Nyt on monessa suhteessa parempi ja huolettomampi mieli.

Olen myös yrittänyt vapaa-ajalla lukea liturgian historiaa. Kerron siitä lisää, kunhan saan selville lisää. Joka tapauksessa aion tämän asian tiimoilta olla yhteydessä aika moneenkin eri suuntaan. Toivottavasti minulla riittää intoa tähän "pienoiseen" projektiin.

Ei tässä siis muuta. Ollaan elossa, eikä edes ojassa...

Vaihtokauppaa

Vieläkin uutisotsikoissa vellova vaalirahajuttu on herättänyt monia ajatuksia. En aio enää palata suoraan kyseiseen aiheeseen, mutta vaihtokaupoista ajattelin nyt hieman kirjoittaa.

Suurin osa kaikesta inhimmillisestä toiminnasta on vaihtokauppaa. Ihminen tekee lähes kaiken sillä periaatteella, että se hyödyttää häntä jollakin tavalla. Jos tuo hyötysuhde jää olemattomaksi, niin silloin moiseen touhuun ei kannata edes ryhtyä.

Tämä on sen luontoinen homma, että eläimetkin sen tajuavat. Kissa ja koira eivät esimerkiksi roiku ihmisen lahkeissa, elleivät ne saisi jotain hyötyä siitä itselleen. Tässä tapauksessa ruokaa, makupaloja, taputuksia ja silityksiä sekä lämpimän elinympäristön. Ne eivät siis hyvää hyvyyttään ala roikkua ihmisten seurassa. Kotieläin on syntynyt vaihtokaupan tuloksena.

Kanssakäymiset muiden ihmisten kanssa perustuvat usein myös vaihtokauppaan. "Kuka jaksaa hengailla tyypin kanssa, jolle pitää aina tarjota kaikki?"

Mutta kaikki ei aina ole vaihtokauppaa. Jos toinen haluaa toiselta jotain ilman vastapalvelusta tai hyvitystä, niin silloin on kyse hyväksikäytöstä. Sellaistakin tapahtuu valitettavan paljon. Vielä valitettavampaa on se, että usein hyväksikäytetty ei edes tajua tätä ennen kuin suurin vahinko on jo tapahtunut.

Entäs sitten se, että joku haluaa antaa toiselle jotain ilman hyvitystä tai vastapalvelusta?
Se on ihannoitava teko, koska silloin vilpittömästi halutaan auttaa toista ihmistä. Usein puhutaan "kristillisestä tasajaosta", mutta Kristuksen opetus ei puhu tasajaosta, vaan nimenomaan auttamisesta ilman vastapalveluksen odotusta:
"--rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin--" (Luuk. 6:35)

Helpommin sanottu kuin tehty...mutta täytyy meidän ainakin yrittää!

Hieman on kiire...

Tällä hetkellä puuhastelen sitä ja tätä... Tämä tarkoittaa sitä, että aivokapasiteettini on valjastettu enemmän työasioille ja en pysty suoltamaan mitään järjellistä tekstiä tänne. Mutta palaan kohta asiaan...

Kielteisyyttä etsimässä

Vaikuttaa siltä, että me suomalaiset olemme hyvin oppineet kielteisyyden voiman. Tällä tarkoitan sitä, että asioihin pyritään vaikuttamaan ennemmin kielteisyyden kuin myönteisyyden kautta.

Esimerkkejä löytyy paljonkin. Vaalirahakohu on tietysti totta, mutta pitää myöntää, että paikoitellen asiat on tuotu mediassa esiin tutulla ja turvallisella periaatteella: "Ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan."

Lehtien otsikot myyvät silloin kun niistä löytyy mahdollisimman kielteisiä ja ikäviä asioita. Tuntuu, että TV-sarjatkin perustuvat kielteisyyden voimaan. Kuka kilpailijoista tällä kertaa tiputetaan pois pelistä? Kas, siinäpä kysymys.

Kielteisyys näyttää olevan enemmän kuin joku pieni paha erinäisissä paikoissa. Se on tämän päivän ilmiö, jolla pyritään vaikuttamaan ihmisiin.
Tätä rehellisesti sanottuna raadollista toimintatapaa löytyy myös kirkon piiristä. Vaaleissa ei keskitytä enää kehumaan sitä omaa ehdokasta, vaan voimavarat käytetään siihen, että saadan haukuttua sitä toista ehdokasta mahdollisimman paljon. Jos mitään ajankohtaista haukuttavaa ei löydy, niin sitten kaivellaan menneitä nuoruuden erheitä (jos ei ole, niin keksitään), joilla voidaan mukavasti mustamaalata toinen.
Missä on anteeksiantamus, uuden mahdollisuuden antaminen ja tasavertainen kohtelu?

Tällainen kielteisyyteen perustuva toimintatapa on enemmän kuin epäkristillistä ja se pitäisi pystyä kitkemään pois heti alkuunsa. Meidän tehtävä ei ole tuomita toista. Helpointa ja kunniallisinta olisi vain keskittyä siihen kannustamiseen ja hyvien puolien etsimiseen.

Energiansäästölampuista

Pidän itseäni suhteellisen vihreästi ajattelevana ihmisenä. Säästetään luontoa ja säästetään yleensä samalla myös laskussa. Energiansäästölamppujen osto kirpaisee tietysti kertaluontoisesti, mutta kyllähän ne sitten toimivatkin pitempään, vai miten lienee?

- Ainakin vessan uusi energiansäästölamppu paloi ihan kolmessa kuukaudessa. Oletan, että se oli viallinen versio.
- Kirkon seinävaloihin ei istu nämä uudet lamput, kun niissä on niin leveä alaosa. Eli, lamppu ei vain yksinkertaisesti kierry pohjaan saakka. Hmm, tämä aiheuttaa jo hieman päänvaivaa. Ostanko uudet seivävalot, vai pyydänkö sähköasentajaa muuttamaan kaikki 8x3 seinävalaisinta sellaiseksi, että uudetkin lamput siihen kiertyy?

On se muuten kumma, että tässä kehityksessä ei ulkonäkö ja käytännöllisyys näytä painavan paljoa mitään. Joku tiesi vielä sanoa, että ne sisältävät elohopeaa, joten ne ovat vielä kaiken kukkuraksi ihan puhdasta ongelmajätettä. No, niin...mitäs nyt sitten?

Siirtymäaika olisi kenties sittenkin saanut olla hieman pitempi, jotta Pelle Peloton olisi keksinyt sirommat ja toimivammat lamput. Mutta mitäs sille nyt sitten voi??? - Ei mitään!

En ole tyytyväinen tilanteeseen. Eikä ole suurin osa suomalaisista tyytyväisiä poliitikkojen toimintaan, mutta eivät hekään sille mitään voi? Eihän meiltä ole ennenkään kysytty mielipidettä ennen seuraavia vaaleja, joten...
Ei muuta kuin uudet lamput säätölekalla kiinni kierteisiinsä ja poliitikot jatkakoot entiseen malliin. Eihän yksittäinen kansalainen ei ole ennenkään tiennyt mitään lampuista tai politiikasta!