KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Katoamatonta katoavaisen sijaan

Kuva: Anssi Okkonen

Koska elämme paaston aikaa, niin meidän on hyvä palauttaa mieliin se, että mitä kaikkea paasto pitää sisällään. Puhumme tietenkin paljon ruokapaastosta, mutta tutkikaamme vielä Sovintosunnuntaista tuttua evankeliumilukua, jossa Kristus vuorisaarnassaan opettaa seuraavasti:
Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:19-21)

Miten tämä sitten liittyy suureen paastoon?
Paastossa kyse on siitä, että osaisimme asettaa elämässämme olevat asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Mihin me käytämme aikaamme ja mihin rahaamme?
Mitkä asiat vaikuttavat elämäämme? Vai voimmeko jopa todeta, että jotkin maalliset asiat hallitsevat meitä, emmekä me enää niitä?

Me ihmiset kiinnymme sellaisiin asioihin joiden me uskomme tekevän meistä onnellisia. Ja monesti nämä onnellisiksi tekevät asiat ovat ainakin meille annetuissa mielikuvissa aineellisia asioita. Asioita joita voimme esitellä muille, asioita joita voi varastoida tai säästää.

Mutta nämäkö maalliset asiat todella takaavat onnellisuuden?
- Eikö tätä kaikkea yhdistä juuri se, että ne ovat katoavaista. Tai voisiko nykypäivänä puhua siitä, että niitä ei välttämättä koi ja ruoste tuhoa, vaan tuo viihde-elektroniikka ja muut kulutustavarat tuhoutuvat itsestään muutamassa vuodessa, jolloin on meidän luonnollisesti saatava uusi tilanne.

Itse asiassa nykypäivänä me myös monesti heitämme täysin toimiviakin asioita pois vain sen vuoksi, että ne ovat näennäisesti vanhentuneet. Esimerkiksi kännykkä muuttuu mielestämme niin nopeasti vanhanaikaiseksi, että sehän on vain pakko vaihtaa.

Mutta Kristus varoittaa juuri kaikesta tästä. Miksi me kokoamme tämän kaltaisia aarteita maan päälle, joista ei ole meille viimeisellä tuomiolla mitään hyötyä. Ja kuinka paljon näistä asioista on todellista hyötyä edes tässä ajallisessa elämässä?
 

On tietysti hyvä tunnustaa se, että omaisuus ja muut aineelliset asiat eivät ei itsessään pahaa, vaan ne voivat olla jopa välineitä hyvän tekemiseen, tai kuten
kirkkomme tunnettu opettaja pyhä Johannes Krysostomos on sanonut:
Toisaalta, omaisuuden voi nähdä hyvänä asiana suurimmalle osalle ihmisistä. Mutta tämä ei ole täysin totta; se riippuu siitä, miten käytämme sitä. Jos omaisuus itsessään olisi hyvä asia, niin silloinhan jokaisen varakkaan ihmisen tulisi olla hyvä ihminen. Kuitenkaan kaikki rikkaat eivät ole hyveellisiä, vaan ainoastaan ne jotka osaavat käyttää omaisuuttaan vastuullisesti. Sen vuoksi omaisuus itsessään ei ole hyvää, vaan se on vain väline hyvän tekemiseen.” (Kommentaari Jesajasta 3)

Itse asiassa melkeinpä mikä tahansa aineellinen asia voi olla meille hyväksi, jos me osaamme käyttää niitä oikein. Esimerkiksi tietotekniikka palvelee ihmistä, mutta yhtä lailla se voi tehdä hänestä siitä riippuvaisen. Televisio-ohjelmat voivat opettaa meitä paljon, mutta turhien asioiden seuraaminen voi taas tarpeettomasti kuluttaa aikaamme. Ruoka on sopivassa määrin hyväksi, mutta liika ruoka epäterveellistä.
Monet asiat ovat siis kohtuudella käytettynä meille hyvää jopa tarpeellista, mutta kohtuuttomasti käytettynä ne taas muuttuvat huumeeksi ja tätä kautta suoranaiseksi myrkyksi.

Paaston eräs tarkoitus on vieroittaa meidät sellaisista asioista, jotka toimivat suoranaisina esteinä pelastuksellemme. Miksi meidän pitäisi kiinnittää liiaksi huomiota sellaiseen, millä ei lopulta ole meille merkitystä?
Jos opimme arvostamaan rakkautta, hengellisiä asioita ja kaikkia hyveitä enemmän niin samalla huomaisimme, että olemme saavuttaneet jotain katoamatonta. Ja tässä itse asiassa piilee myös se että miten me ihmiset suhtaudumme kuolemaan.

Jos ihminen on kaikessa kiintynyt vain maallisiin asioihin, eikä kykene ymmärtämään, että on olemassa myös hengellisiä asioita, niin silloin hän pelkää kuolemaa, koska hän myös pelkää menettävänsä kaiken. Kuolema on kaiken loppu ja iankaikkisuudessa ei ole mitään. Ja itse asiassa juuri tällaisen iankaikkisuuden tuo ihminen on silloin itselleen myös luonut.

Jos ihminen taas kykenee rakastamaan hengellisiä asioita ja toimimaan Jumalan tahdon mukaan, eli noudattamaan Kristuksen opetusta, niin silloin hän ei sido itseään katoavaisuuteen, vaan häntä odottaa sanoinkuvaamattomat rikkaudet iankaikkisuudessa. Juuri tämän vuoksi kirkkomme pyhät eivät pelänneet kuolemaa, vaan itse asiassa odottivat sitä rauhallisin mielin. He tiesivät saavansa vihdoin odottamansa palkinnon.

Paasto kannustaa meitä kiinnittämään  huomion oikeanlaisiin asioihin. Sellaisiin asioihin, jotka eivät tuo vain hetkellistä ajallista mielihyvää. Jos opimme rakastamaan katoamattomia asioita, niin silloin myös tässä ajassa emme olisi enää edes samalla tavoin onnettomia, koska onnellisuutta eivät tuo enää katoavaiset asiat, vaan katoamattomat.