KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Uudistukset ovat tarpeen

Evankeliumia on luettu jo pitemmän aikaa uuden käännöksen mukaan.

Tuossa viimeksi kirjoitin siitä, että meiltä löytyy joitakin virheitä käsikirjoista. Näitä löytyy niin vanhoista kuin uusista käännöksistä. Monet niistä ovat hyvinkin huomaamattomia ja niihin ei käytännössä kiinnitetä paljoa huomiota. Uudistetuissakin teksteissä on varmasti virheitä, mutta niistä päästään kuitenkin ajan mittaan eroon.

Uudistukset ovat tarpeen koko liturgisen kirjallisuuden osalta. Uudet käännökset ja jotkin liturgiset uudistukset ovat aiheuttaneet joillekin ihmisille tarpeetonta närästystä. Miksi pitää ryhtyä uudistamaan jotain sellaista mikä toimii ihan hyvin? Miksi muuttaa jotain tuttua ja turvallista? Eikö kirkon (ja nimenomaan ortodoksisen kirkon) pitäisi olla sellainen paikka, joka olisi vapaa tällaisilta kaiken maailman uudistuksilta?

Raamatunkäännöksestä kohistiin aikanaan ja kyllä vieläkin löytyy niitä, jotka ennemmin käyttävät vanhaa käännöstä. Mikäs siinä. Saahan sitä kotioloissa käyttää vaikka 1700-luvun raamatunkäännöstä jos siltä tuntuu. Kyllähän se voidaan myöntää, että varmasti suurin osa meistä ymmärtää vielä tuon 1930-luvulla tehdyn käännöksen ja kokee siinä olevan kielen jotenkin paljon arvokkaampana. Mutta ymmärtävätkö lapsemme tai lastenlapsemme sitten enää hyvin sellaista tekstiä?

Raamatun lisäksi liturgisessa käytössä olevia veisuja on otettu käyttöön uuden käännöksen mukaan. Kirkkokunnassamme on tarjolla siis uusi nuottikirja liturgiaa varten. Joillekin tämäkin uudistus näyttää olevan lähes pyhäinhäväistys. Itse ihmettelen, että mistä moinen vimma. Itse asiaa ei ole muutettu, vaan pyrkimyksenä on ollut tehdä tekstistä ymmärrettävämpää. Totta kai kymmenien vuosien ajan veisatut laulut sujuvat vielä paljon paremmin kuin nämä uudet.

Uudistettujen veisujen opettelu kysyy aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä. Olettaa saattaa, että paljon on niitä jotka eivät halua käyttää aikaa, nähdä vaivaa tai olla kärsivällisiä. Olettaa saattaa myös, että paljon on niitäkin, jotka eivät hyväksy muutoksia sen vuoksi, että tekstien ”pyhyys kärsii". Kreikassa ja Venäjällä tämä liturgisen kielen pyhyyden suojelu on johtanut lopulta siihen, että läheskään kaikki eivät täydellisesti ymmärrä sitä, että mitä kirkossa luetaan ja lauletaan. Äiti Venäjän faneille voisin sanoa, että sielläkin toteutetaan liturgisia uudistuksia, mutta kirkon suuren koon vuoksi nämä muutokset tapahtuvat hitaammin. Uskallan kuitenkin sanoa sen, että jos me tässä vain istumme ja pällistelemme paikoillamme, niin liturgisessa uudistuksessa me olemme kohta Venäjään verrattuna jälkijunassa. Kolmantena uudistusten vastustamisen motiivina on sitten ihan puhdas ”stubbornismi”, jota kutsutaan myös jääräpäisyydeksi. Asiat tehdään vaikeamman kautta ihan vain periaatteen vuoksi. Stubbornismi vaikuttaa itse asiassa kaikilla elämänaloilla.

Korostan edelleen sitä, että liturgisten uudistusten tarkoituksena on saattaa meidät ihmiset ymmärtämään rukouksia paremmin. Ymmärrettävyyteen kuuluu kielen pitäminen ajan tasalla sekä rukousten ääneen lukeminen. Kyllä Jumala ymmärtää salaisesti ja/tai vanhalla kielellä luetut rukoukset. Ääneen lukemisen ja kielen uudistamisen tarkoituksena onkin saada meidät täydesti osallistumaan jumalanpalvelukseen ja ymmärtämään ne rukoukset joita me Jumalalle kannamme.

Päätän tämän kirjoitukseni prokimeniin, joka on otettu psalmin 149 viidennestä jakeesta. Ensimmäinen on vanhan käännöksen ja jälkimmäinen uuden mukaan. Päättäkää itse, että kumpi näistä avautuu teille paremmin. Uusi on tietenkin hieman pitempi, mutta itse ainakin uskon sen heijastavan paremmin psalminkirjoittajan alkuperäistä ajatusta:

- Iloitkoot hurskaat, veisaten Hänen kunniaansa, riemuitkoot he vuoteissansa.

- Iloitkoot Herran palvelijat hänen kunniastaan, riemuitkoot silloinkin, kun on yölevon aika!