“EK:n puheenjohtaja harkitsisi lomien lyhentämistä” (YLE uutiset 6.11.2010) [linkki]
Päivä alkaa "mukavasti", kun saa lukea tällaisia “rohkaisevia” uutisia. Tämä olisi aikoinaan mennyt täysin aprillipilana, mutta kun tässä on kuunnellut jo muutaman vuoden keskustelua eläkeiän nostamisesta niin samaan kastiinhan tämäkin menee.
En vain jaksa ymmärtää että miksi edelleenkin halutaan ihmisparasta repiä enemmän tehoja irti, vaikka samanaikaisesti työuupumuksesta seurauksena ihmisiä marssiin suurin joukoin ennenaikaiselle eläkkeelle.
Jälleen kerran olemme saman kysymyksen äärelle, jossa oireita yritetään korjata puuttumatta itse ongelmaan. Tämä tuntuu olevan oikea tavamerkki niin monissa asioissa.
Kysymys taitaa olla lopulta siitä, että meiltä on hämärtynyt työn ja vapaa-ajan rajat lähes kokonaan. Varmasti ovat alkaneet yleistymään myös ne 24 / 7 lastenhoitopaikat, koska työajat ovat muuttuneet niin radikaalisti. Ihmisellä ei ola aikaa enää itselleen eikä omalle perheelleen. Hän elää siinä harhakuvitelmassa, että neuroottiinen suorittaminen on menestyksen ja onnellisuuden avain.
Todellisuudessa tämä asettaa ihmisen liukuhihnalle, joka kuljettaa hänet läpi elämän hyvinkin mustavalkoisesti. Liukuhihnan päässä häämöttää työkyvyttömyyseläke. Jotkut onnelliset voivat päästä ihan normaaliisti eläkkeelle. - Tämä on tietysti hyvin häilyvä käsite, sillä enhän esimerkiksi minä voi tietää, mikä on minun virallinen eläkeikäni.
En ole tilastotieteilijä, mutta olisi hauska tietää, että kuinka paljon valtiovalta joutuu maksamaan loppuunpalaneista ihmisistä? Tupakointia osataan kyllä vahdata ja valittaa kuinka paljon ylim
ääräisiä kuluja siitä tulee valtion kassaan. Uskoisin, että sairaslomat ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat myös aikamoinen menoerä, joka tulee tällä touhulla vain ja ainoastaan kasvamaan.Eikö paras ratkaisu olisi se, että työhyvinvointii kiinnitettäisiin huomiota. Tämä vaatii tervettä ohjausta ja auttamista, selkeitä vapaa-aikoja sekä asennekasvatusta siinä, että työ ei ole pelkkää suorittamista. Tämän seurauksena ihmiset olisivat motivoituneempia omaan työhönsä. Ja mitä tärkeintä, heillä olisi tämän myötä aikaa myös itselleen ja perheelleen. Se varmasti on eräs onnellisuuden tae.
Voi kun päättäjät pohtisivat myös tätä puolta työurien pidentämisen ja lomien leikkauksien ohessa!
Oheinen kuva kertoo sen, että mitä tapahtuu, kun ruvetaan leikkailemaan lomia...
