Alkoholi ei todistetusti sovi kaikille

Sehän on meille kaikille jo tuttua ja suhteellisen selvää, että laktoosille herkkä ihminen ei käytä tuotteita, jotka sisältävät paljon laktoosia. Keliakiaa sairastavien taas kannattaa pitäytyä gluteenittomissa tuotteissa. Olisikin hyvä jos tämän itsestäänselvän omaan terveyteen liittyvän itsesuojelullisen toimenpiteen voisi soveltaa myös alkoholiin.

Tämä ajatus tuli mieleeni siitä, kun luin Savon Sanomien uutisen geenitutkimuksesta, jossa todettiin joka viidennellä tutkitulla olevan impulsiiviseen käytökseen altistava geeninonsa. Tästä on seurauksena se, että mahdollisuus väkivaltaiseen käytökseen kohoaa alkoholinkäytön yhteydessä. Tämä on vielä aivan erityinen geenipiirre meille suomalaisille. Aihetta on tutkittu jo aiemmin, joten tulokset eivät ole siinä mielessä täysin uusia. Alla pari linkkiä tästä uusimmasta uutisesta:
LINKKI Savon Sanomien uutiseen
LINKKI NBCNewsin englanninkieliseen uutiseen

Jos nyt pohdimme alkoholinkäyttöä ja siihen liittyviä on ongelmia, niin helposti alamme puhua "alkoholiongelmasta" vasta siinä vaiheessa, kun ihminen käyttää päivittäin alkoholia ja sen myötä on tullut myös monenlaisia muita lieveilmiöitä (rahat loppuvat ja ihmissuhteet tulehtuvat).

Alkoholi on kuitenkin ongelma jo siinä vaiheessa, kun siitä seuraa äärimmäisen harvoinkin pelkästään ongelmia ja kärsimystä. Jos ihminen esimerkiksi juo vaikkapa vain kerran vuodessa pari olutta, mutta sen seurauksena hän harjoittaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, niin silloin alkoholi on tälle ihmiselle ongelma.
Tähän ongelmaan ei löydy kuin pari ratkaisua. Ensimmäinen ratkaisu on se, että ei juo ollenkaan. Toinen vaihtoehto on se, että tämä ihminen soutaa autiolle saarelle, juo siellä sen kaksi olutta, rähisee pahaa oloaan vieressä töröttävällä männylle, selviää humalastaan ja palaa takaisin sitten ihmisten ilmoille.

Väkivalta on asia, jota ei tarvitse missään muodossa hyväksyä. Humalatila ei toimi koskaan oikeutuksena huonolle käytökselle, sillä jokainen vastaa itse juomisestaan. Tämä tutkimustulos tietenkin omalta osaltaan valottaa sitä, että miksi meillä on viikonlopun jälkeen sanomalehdet täynnä uutisia, joihin liittyy väkivalta tai toisen omaisuuden turmeleminen.

Olen itsekin tunnistanut tämän perisuomalaisen ongelman liittyen alkoholin yhteydestä väkivaltaan. Tämä on tullut esille esimerkiksi niin, että oloni on ollut huomattavasti levottomampi kulkiessani Helsingin keskustassa, kuin esimerkiksi Berliinissä tai Manchesterissä, joista ainakin nämä jälkimmäiset kuulostavat näin äkkiseltään vaarallisemmilta paikoilta. Ryöstetyksi voi tulla suurissa kaupungeissa ihan missä tahansa, mutta se, että humalainen ohikulkija vetää vastaantulijaa turpaan ilman mitään järkevää selitystä ovat varmasti paremmat Suomessa.

Käyskentelyä Berliinin yössä viime uudenvuoden alla. Olo ei ollut kuitenkaan turvaton.

Valtiovalta pyrkii monella eri tapaa rajoittamaan alkoholista aiheutuvia haittoja. Suurin osa esityksistä kuitenkin koskettaa kaikkia, jolloin kohtuudella alkoholia käyttävät ja omat rajansa tuntevat ihmiset kärsivät näistä samoista toimenpiteistä.

Mutta onko tähän sitten olemassa jotain hyvää ratkaisua?
- Kysymys taitaa olla ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että ihminen ymmärtäisi, että alkoholi on hänelle suhteessa yhtä vaarallista kuin viljatuotteet keliakiaa sairastavalle. Tai oikeastaan alkoholi on siinä mielessä vielä vaarallisempaa, sillä siitä kärsivät sivulliset paljon enemmän.

Ratkaisu tähän ongelmaan on ihmisessä itsessään. Mutta tässäkin kohden valistustyö on siinä mielessä taitolaji, että sen tulee johdattaa ihminen oivaltamaan itse omat heikkoutensa. Pakko ja kieltolaki saavat aikaan yleensä uhon koko järjestelmää vastaan. Siinä mielentilassa ihminen ei edes halua oivaltaa näitä asioita. Pakkoa ja rajoitteitakin täytyy joissakin tilanteissa käyttää. Mutta onko se vaihtoehdoista ensimmäinen.

Mainitsen tässä lopuksi vielä kristinoppileirillä tehdystä valistustyöstä. Nuorille emme puhu enää sellaisella paatoksella, mitä aikoinaan raittiusliikkeissä tehtiin. Nuorille pyritään kertomaan alkoholiin liittyvistä asioista hyvin todenmukaisesti. Viina ei ole meille tabu, vaan esimerkiksi monissa maissa ja kulttuureissa aivan luonteva osa ruokailukulttuuria. Nuoren tulee ymmärtää mitä on kohtuus ja toisaalta mitkä ovat omat rajat. Lisäksi hänen tulee ymmärtää, että vastuu on kannettava kaikissa tilanteissa ja asiat eivät mene "viinan piikkiin", vaan aina omaan piikkiin.

Mikäli alkoholista muodostuu ongelma (vähäisessä määrin käytettynä) niin silloin pitää pystyä tunnustamaan tosiasiat. Se ei yksinkertaisesti sovi minulle ja minun täytyy välttää sitä. Joka viidennellä suomalaisella näyttää olevan erityisen vaaralliset mahdollisuudet siihen, että alkoholista seuraa jotain kielteistä myös muille. Se nyt on vain ihan tieteellisesti todistettu tosiasia.

Maalitauluna kirkko

Elämme outoja aikoja. Jos olisin blogissani älähtänyt jokaisesta kirkonvastaisesta uutisesta tai kirjoituksesta tässä muutaman kuukauden sisällä, niin tässä en muuta olisi puuhastellutkaan. Nyt kuitenkin aion hitusen älähtää. En yksinkertaisesti voi muuta kuin ihmetellä sitä outoa vimmaa, jolla nyt on etsimällä etsitty kielteisiä asoioita kristillisyydestä.

Onhan se tietenkin totta, että kirkkoa ei ole aiempina vuosikymmeninä rohjettu kritisoida kovinkaan suorasanaisesti. Kirkko on aikaisemmin nauttinut sellaisesta ulkoisesta arvostuksesta ja tätä kautta myös koskemattomuudesta, että huonot uutiset on jätetty suosiolla julkaisematta. Nyt ovat jääneet taakse nuo leppoista ajat ja kritisointia on harjoitettu ihan kunnolla. Ollaan käytännössä otettu takaisin sitä, mitä aiempina vuosina ei ole voitu ääneen sanoa tai kirjoittaa.

Olen itse sitä mieltä, että epäkohdat on syytä tuoda esiin ja ne on pystyttävä asianmukaisesti käsittelemään. Kirkon piirissä on tapahtunut paljon sellaista, mikä on ollut hyvinkin kaukana kristillisistä ihanteista. Mutta kyllä näitä epäkohtia on nyt osattu myös hakemalla hakea ja otsikoita tunnetusti paisutella aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Toki kirkollisia asioita käsitellään joskus harvoin sesonkiluontoisesti myös positiiviseen sävyyn (hyvin pintapuolisesti kuitenkin). Palmusunnuntain alla uutisoidaan virpomisperinteestä ja kesällä taas praasniekoista. Ihan hyvä juttu, mutta tähän ne hyvät uutiset tahtovat tyssätä. Muita positiivisia asioita ei muka ole, tai sitten niitä ei vain haluta käsitellä. Mihinkä unohtui esimerkiksi diakonia-, nuoriso- ja sielunhoitotyö ja niistä saadut hyödyt?
Toisaalta milloinkas hyvät uutiset olisivat olleet hyvin myyviä?

Tällainen uutisointi sopii hyvin nykypäivän uskonnonvastaiseen toimintaan, tai oikeastaan olisi syytä tarkentaa, että erityisesti kristinuskon vastaiseen toimintaan. Yksipuolisessa uutisoinnissa on se huono puoli, että sillä muokataan myös lukijoitten asenteita. Kansa uskoo edelleen siihen mitä uutisista lukevat, oli se sitten totta tai tarua. Ja kun tarpeeksi jauhetaan siitä kuinka paljon huonoja asioita uskonnossa on, niin tokihan siihen aletaan ihan tosissaan kohta uskomaan.

En lopulta ole vieläkään ymmärtänyt sitä, että mikä uskonnossa on niin pahaa, että sitä vastaan on näin agressivisesti taisteltava? Totta kai uskonnolliset epäkohdat ovat pahoja asioita ja kirkossakin tapahtuu väärinkäytöksiä, koska ihan tavalliset ihmiset sielläkin toimivat. Mutta niin tapahtuu väärinkäytöksiä sairaaloissa, poliisi- ja oikeuslaitoksissa ja politiikassakin. Tästä huolimatta ihmisten usko näihin systeemeihin ei ole horjunut.

Minä näen kirkon yhtenä oleellisena tehtävänä sen, että sen opetuksen kautta ihmisellä säilyy käsitys siitä, että millainen on hyvä ihminen, joka osaa ajatella muutoinkin kuin puhtaasti taloudellisesti tai  itsekkäästi. Kirkko opettaa siitä, että mitä on kiitollisuus ja kunnioitus ja mitä toisen ihmisen huomioiminen. Kirkko näyttää meille Kristuksen kautta sen, mitä on todellinen uhrautuvaisuus ja rakkaus. Kirkko opettaa meidät ymmärtämään sen, että meidän ei tarvitse kieltää kuolemaa ja nähdä sitä jotenkin lohduttomana asiana. Kirkko antaa meille ihanteiden kautta päämäärän ja suunnan, jotta meidän olisi turvallista kulkea elämän tietä. Mikä näissä asioissa on niin ihmistä turmelevaa?

Ja jos tämä kaikki tuntuu vastenmieliseltä, turhalta ja mahdottomalta, niin sen mukaan ei tarvitse elää. Jos kristillisyys on turhaa ja samantekevää, niin silloin siitä ei tarvitse välittää, vaikka siihen eri tilanteissa törmäisikin. Jos johonkin tapahtumaan kuuluu jotain uskonnollista, niin siihen ei tarvitse osallistua. Tai voi tietenkin olettaa, että tietynlainen toleranssi olisi olemassa myös uskonnottomalla.  Minä ainakin pystyn sujuvasti kuuntelemaan puhetta urheilusta ja viihdesarjoista, vaikka kumpikaan asia ei minua pahemmin kiinnosta. Minä en ole vaatimassa, että nämä asiat pitää sulkea pois kaikkialta sieltä, minne minä tai lapseni ovat menossa. Jos uskonto närästää joitakin todella paljon, niin sillon kyse ei ole enää ateismista tai uskonnottomuudesta. Kyse on uskonnosta, jossa pyritään tuhoamaan uskonnolliset asiat. Ja nämä ihmiset ovat tässä uskossaan ja sen fanaattisuudessa aivan toisella tasolla kuin monet konservatiivisiksi luonnehditut kristityt.

Maalitauluna on kirkko ja ampujia löytyy niin mediasta, vapaa-ajattelijoista kuin byrokraateista. Itse en ainakaan pysty mukautumaan sellaiseen arvotyhjiöön, johon joillakin on kova vimma rynniä. Jälleen kerran korostaisin sitä, että ihmisten tulisi luoda käsitys omasta kirkosta ennenkaikkea oman kokemuksen ja oman seurakunnan kautta. Jos kuitenkin haluaa masentaa itseään ja keskittyä pelkästään huonoihin uutisiin, niin siitä vaan lööppejä lukemaan. Kaikki uskontoon liittyvä ei kuitenkaan ole niin pahaa ja turhaa mitä annetaan ymmärtää.