Kenen varpaille astut?

Mielenkiinnolla seuraan tapaus Niinistöä. Ja mistäköhän tämä johtuu? Enhän ole tunnetusti mikään suuri politiikan ystävä.

Asia kiinnnostaa siltä osin, että se osoittaa jälleen kerran sen, että asioiden oikaiseminen ja suoraan puhuminen ei kannata muualla kuin ruohonjuuritasolla (ja hyvä jos sielläkään).

Joku voisi epäillä Niinistön motiivieja ja sanoa, että mieshän vain kalastelee ääniä. Oli asia niin tai näin, niin joka tapauksessa aihe suututti monet eduskunnassa. Ihminen, joka yrittää karsia etuuksia ja tehdä säästöjä, ei siis enää nauti luottamusta.

Onhan se sellaista "omaan pesään kakkimista" karsia etuuksia itseltään. Mutta voisiko taustalla olla sittenkin vilpitön halua säästää ja ohjata rahaa parempaan tarkoitukseen? Voiko paatunut poliitikko ylipäätänsä mennä ehdottamaan jotain tuollaista?

Yritän itse ajatella tässä tapauksessa myötämielisesti. Kenties puhelinpylväässä riippuminen tsunamin pauhatessa alapuolella saa ihmisen kokemaan mielenmuutoksen. Sellaisen mielenmuutoksen, jossa hän tajuaa, että ihmisen elämä pitää sisällään muutakin kuin etuuksia ja mukavuuksia.

Vanhat piirretyt ja muut efektit

Tässä olen joutunut aika ajoin olosuhteiden pakosta katsomaan tietokoneanimaatiolla tehtyjä lastenohjelmia. Melkein joka kerran on meinannut itku tulla. Mistä moinen ja mikäs nyt erottaa vanhan piirretyn uudesta?

Jostain kumman syystä nämä tietokoneella tehdyt piirrettyjen hahmot vain liikkuvat yhtä sulavasti kuin astronautit avaruuskävelyllä. Jotenkin tulee mieleen myös kaasuilmapallo, josta alkaa puhti olla poissa. Se jotenkuten kohoaa, mutta hyyyyvin hyyyyyviiin hitaaaaaasti...



Hyvänä esimerkkinä mainittakoon Mikki Hiiren Playhouse tai sitten uudet Nalle Puhin ystävät, eli My friends & Winnie the Poo. Ensimmäisen kerran kun katselin kyseisiä tekeleitä, niin ajattelin, että nyt on jäänyt puolinopeus soittimesta päälle...

Nostan hattua Hayo Miyazakille, joka tekee vielä kunnon piireettyjä. Samoin kuuluu kiitos niille, jotka vääntävät Simpsoneja. Kyllähän se aivan erinäköistä jälkeä on.

Mutta puhutaan vielä näistä tietokonetuotoksista. Avaruuselokuvat ovat sen sorttisia, että tökeryys pilaa uskottavuuden. No joo, eihän avaruusleffojen nyt niin uskottavia tarvitse olla, mutta kauniin näköinen on aina parempi.

Mutta jatellaan nyt vaikka avaruusaluksia. Mielestäni esimerkiksi Star Wars - New Hope, joka tehtiin vuonna 1977 pienoismalleja käyttäen, näyttää paljon siistimmältä kuin Babylon 5, jonka "ulkoilmaotokset" näyttävät suurin piirtein 386 PC:llä tehdyiltä. Tietokone on varmaan nykyisin helpompi työväline, mutta pakkoko laadulla on leikkiä. Tietokoneella saadaan uskomattomia asioita aikaiseksi, jos nähdään tarpeeksi vaivaa. Tässä suhteessa olen siis vanhan koulukunnan edustaja...