KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

perjantai 24. elokuuta 2012

Oikea junamatka

Itä-Savossa uutisoitiin (LINKKI) 28.6. siitä, että kiskobussit korvataan pikajunilla. Syy tähän oli kaksi tulipaloa, jotka olivat sattuneet suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Onneksi kukaan ei vahingoittunut näissä tulipaloissa. Tämä kaikki on vaikuttanut myös minun elämääni, sillä nyt kiskobussi on korvattu pikajunalla myös välillä Joensuu-Nurmes.



Olen tästä kaikin puolin tyytyväinen. Ensinnäkin olo on hyvin nostalginen, kun saa matkustaa sellaisessa junassa johon jo pikkupoikana oli tottunut. Isot pehmeät penkit ja jalkatilaa oikein ruhtinaallisesti. Penkit saa myös siinä määrin nurin, että nukkuminenkin käy leikiten. Kesähelteellä avonaisesta ikkunasta käy miedosti nenään dieselin katku (mikä ei oikeastaan tuntunut mitenkään häiritsevältä).
Itse asiassa monet muutkin matkustajat ovat ilmaisseet ilonsa siitä, että tässä on päässyt taas matkustamaan tällaisella oiukealla junalla.


Pikkupoikana matka taittui näissä pikajunissa aina kesäisin Turusta Varkauteen ja siitä bussilla Karvioon ja lopulta siitä Lintulaan. Opiskeluaikana menin tällaisella junalla Turusta Joensuuhun. Matkustin monesti yöjunalla, mutta en minä ikinä makuuvaunussa ollut. Penkit olivat sen verran suuria, että siinä mahtui tällainen pitempikin mies ihan hyvin nukkumaan (jos tilaa sattui olemaan).


Kiskobussit ovat tietysti hieman modernimmat, mutta ei niitä ole kyllä matkustajamukavuuden kannalta tehty. Ainut hyvä puoli on varmaan matala kynnys, joka on ikäihmisille suuri helpotus. Siihen ne hyvät puolet sitten jäävätkin. Penkit ovat kovat ja niitä ei saa nurin. Jalkatilaa on vähemmän. Kyllä siinä mielensä niin pahoittaa, kun polvet suussa käypi matka kiskoja pitkin.


Vessan ovet aukevat oudosti ja koko ajan pelkää jäävänsä jumiin. Myös häilyvä pelko alipainevessan toimivuudesta saa olon hermostuneeksi. Entä jos se ei toimi ja kanssamatkustajien tarpeet tulevatkin huuhtelunappia painamalla minun päälleni? Ei kai näin junassa ole oikeasti tapahtunut, mutta olen kyllä päässyt bussissa todistamaan siitä, kuinka vessan huuhtelu on toiminut  päinvastaisesti. Kaveri kömpi bussin vessasta märkänä ja haisevana ylös ja kiroili sitä, että omat tarvevedet tässä paidalla ja housuilla olisi vielä jotenkuten kestänyt, mutta 50 muun matkustajan tarpeet siihen päälle oli jo hieman liikaa. Todellista elämysmatkailua sanon minä.


 Nämä vanhojen junien vessat taas toimivat niin kuin "junan vessa". Poljinta kun painaa, niin alhaalla vilkkuvat kiskot. Ei mene tukkoon ei.

Myös uusien kiskobussien toimivuus pakkassäällä on ollut vähän niin ja näin. Aamujunassa klo 6.40 ei tarvitse kyllä pakkassäällä toppatakkia pois ottaa, ellei käy joskus oikein hyvä tuuri. Tähän mennessä on useimmiten ollut kuitenkin ihan plussan puolella sisälämpötila. Kiskobussit eivät ole kovin usein hyytyneet pakkasella kokonaan, vaikka näinkin on joskus päässyt käymään. Mutta kaikkeen taitaa tottua hiljalleen.


Mutta yleinen suuntaushan kaikilla elämänaloilla tällainen. Tuottavuttaa lisää!
Tähän kaikkeen on siis ihan looginen selitys. Tuottavuus paranee kun tehdään ulkomailla halvalla. Ja kun penkkejä pistetään tiuhempaan, niin saadaan myös lisää matkustajia mahtumaan pieneen tilaan. Tämä osataan myös halpalentoyhtiöissä. Ainut ero taitaa olla siinä, että VR ei ole halpalentoyhtiö.

Mutta mitäs tässä valittamaan kun nyt saa sentään vielä matkustaa oikeassa pikajunassa.