Päivän evankeliumissa Kristus antaa meille selkeän ohjeen suhteestamme toisiin ihmisiin. Hän sanoo: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” (Matt. 7:1) Meidän suhtautumisemme toisiin ihmisiin ratkaisee sen, että miten Jumala suhtautuu meihin.
Miten voimme pyytää Jumalalta
armahtavaisuutta, jos me emme armahda lähimmäisiämme? Tai odotammeko Jumalan
antavan meille kaikkea yllin kyllin, jos samanaikaisesti me kieltäydymme
antamasta mitään lähimmäisillemme. Kristushan jatkaa: ”Niin kuin te
tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin
tullaan teille mittaamaan.” (Matt.
7:2)
Tämä edellä luettu Kristuksen
opetus ja monet muut asiat on pyritty käymään läpi viimeisten päivien aikana
kristinoppileirillä. Vajaa kymmenen päivää on lopulta hyvin lyhyt aika siihen,
että siinä pitäisi oppia monia kristillisyyden perusasioita. Lopulta, kysymys
ei olekaan asioiden ulkoa opettelemisesta.
Mikä sitten on
kristinoppileirin perimmäinen tarkoitus? Sehän ei ole pakollinen, eikä sen
suorittaminen anna ulkoisesti mitään uusia oikeuksia. Jokainen, joka on
kastettu ja mirhallavoideltu on jo täysivaltainen seurakunnan jäsen. Hän voi
toimia kummina ja täysi-ikäisenä avioitua kirkossa.
Ehkä pitäisi pohtia ensin
sitä, että millainen ihminen on kristitty? Jos palaamme aivan alkuun, eli
kasteeseen, niin huomaamme, että kasteen yhteydessä ihminen antaa tiettyjä
lupauksia. Lapsikasteessa kummi vastaa kastettavan puolesta siihen, että tämä
luopuu kiusaajasta, on Kristuksen puolella ja uskoo Häneen.
Nämä edellä mainitut ovat
suuria ja tärkeitä lupauksia, joita on punnittu myös kristinoppileirillä. Itse
asiassa kummin velvollisuus päättyy osittain tähän hetkeen, jolloin nuori itse
pystyy vastaamaan näihin kysymyksiin.
Olenko luopunut kiusaajasta?
Kristinoppileirin
tarkoituksena on ensinnäkin osoittaa se, että miten paha vaikuttaa tässä
maailmassa ja mitä on synti. Leiriin kuluu olennaisena osana katumuksen
sakramentti, jossa jokainen tarkastelee omia tekojaan ja löytää samalla omasta
elämästä asioita, jotka ovat väärin.
Suuri harhaoppi on se, että
me pitäisimme itseämme synnittöminä, sillä ainoastaan Kristus yksin on
synnitön. Voimme pitää syntejämme usein mitättöminä, mutta ajan mittaan niistä
voi muotoutua todellinen elämäntapa, joka ei välttämättä kanna kovinkaan hyvää
hedelmää. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi toisesta ihmisestä pahaa
ajatteleminen, valehtelu tai ulkoiset asiat, kuten tietokone ja televisio,
jotka liiallisesti käytettynä sitovat meidät pois todellisesta elämästä ja
ihmisistä.
Monet asiat eivät siis
itsessään ole pahoja. Meidän tulee vain huomata se, että mikä on kohtuullista
ja mikä taas liikaa, jolloin se on turhaa ja jopa haitallista.
Oletko Kristuksen puolella?
Kristinoppileirillä on
käsitelty myös sitä, että mitä merkitsee se, että ihminen on ”Kristuksen
puolella”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että millaiseksi ihminen kehittyy,
kun hän noudattaa Kristuksen opetusta. Kastekäskyssä Kristus on kehottanut
meitä välittämään Hänen omakohtaista opetusta eteenpäin tuleville sukupolville.
Tämä on yksi syy miksi näitä leirejä järjestetään; toteutetaan tuota Kristuksen
kastekäskyä.
Evankeliumi on se, joka
välittää meille tuon Kristuksen opetuksen. Sen lopullisena tarkoituksena ei ole
antaa meille kirjaviisautta tai hienoja vertauksia. Kristus haluaa tehdä meistä
hyviä ihmisiä ja tätä tehtävää Kirkko toteuttaa.
On jossain mielessä
surullista, että tänä päivänä Kirkkoa pidetään jotenkin jälkeenjääneenä, joka
ei kuulu enää tähän päivään. Miten sanoma lähimmäisen rakastamisesta voi
vanhentua? Löydämmekö Evankeliumista jotain, mikä niin suuresti sotii omia
käsityksiämme vastaan? Lähimmäistä tulisi rakastaa samalla tavoin tänään, kuin
Kristuksen aikana.
Uskotko Häneen?
Viimeinen kysymys koskee
uskoa. Kuinka moni voi sanoa, että omaa tuon lapsen uskon, jossa uskomme on
niin vahvalla kalliolla, että emme epäile mitään? Lapsen uskossa Jumalan
olemassaolo ja huolenpito on yhtä itsestään selvää kuin se, että päivällä on
valoisaa ja yöllä on hämärää tai pimeää.
15-vuotiaana mieleen herää
kuitenkin epäilyksiä. Nuori yrittää yhä enemmän ja enemmän järjellä selittää
uskonasioita. Tässä ei itsessään ole mitään ihmeellistä. Järki ei näet ole
lopulta uskon vastakohta.
Uskonasioiden punnitseminen
on ennemmin terveen ihmisen merkki. Uskossa tulee siis edelleen käyttää järkeä
ja huomata, että ihminen kasvaa hitaasti, mutta varmasti omassa uskossaan, jos
hän haluaa näin tehdä.
Kristinoppileirin tarkoitus
on siis osoittaa, että omien virheiden tunnistaminen, Kristuksen seuraaminen ja
Häneen uskominen eivät ole lopulta niin outoja asioita. Niiden tarkoituksena on
tehdä meistä hyviä ja elämänmyönteisiä ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka
osaavat erottaa hyvän ja pahan. Ihmisiä, jotka osaavat osoittaa rakkautta ja
huolenpitoa muita kohtaan. Ihmisiä, jotka ovat niin hengellisesti kuin
henkisesti tasapainoisempia. Nämä ovat suuria ihanteita
joihin jokaisen kristityn tulisi pyrkiä päivittäin.
Kunnia olkoon Sinulle Kristus
Jumala, kunnia Sinulle!
