Vietämme tänään Sakkeuksen
sunnuntaita. Kirkkovuoden kierrossa tämä päivä antaa meille viitteitä jo
lähestyvästä paastosta, vaikka tämä sunnuntai ei olekaan vielä varsinainen
Suuren paaston valmistussunnuntai. Meille annetaan siis paljon aikaa
valmistautua paastoon, joka taas valmistaa meitä Kristuksen ylösnousemuksen
suureen juhlaan.
Evankeliumitekstien osalta
Sakkeuksen sunnuntai ja sitä seuraavat muut sunnuntait ovat oikeita
kirkkovuoden helmiä. Ne puhuttelevat meitä hyvin voimallisella tavalla. Jälleen
kerran meidän on syytä pysähtyä pohtimaan, että mitä Sakkeuksen ja Kristuksen
kohtaaminen voi meille opettaa?
Sakkeus lyhyenä, mutta
sitäkin uteliaampana henkilönä on tullut monelle tutuksi jo pyhäkoulusta tai
sinapinsiemenkerhosta. Hauskojen ja helposti liiankin leppoisiksi
pelkistettyjen evankeliumin tapahtumien taakse kätkeytyy kuitenkin paljon
enemmän.
Sakkeus oli publikaanien
esimies Jerikossa. Hän vastasi siitä, että Jerikossa kerättiin veroja omalta
kansalta vieraille roomalaisille miehittäjille. Publikaanit olivat velvollisia
tilittämään tietyn summan keisarille, mutta monesti he kiskoivat ihmisiltä
enemmän rahaa, jonka he pistivät omaan taskuunsa. Publikaaneista ei siis
todellakaan pidetty. He olivat muiden silmissä maanpettureita ja huijareita.
Sakkeus olisi halunnut
nähdä kaupungin halki kulkevan
Jeesuksen, mutta hän ei lyhyenä nähnyt väkijoukon takaa yhtikäs mitään. Hän ei
voinut kuitenkaan lähteä tuon väenpaljouden keskelle, sillä hänet olisi todennäköisesti
piesty siellä kuoliaaksi. Varmasti paikalla oli sellaisia ihmisiä, jotka
olisivat käyttäneet hälinää hyväkseen ja tappaneet tuon maanpetturina pitämänsä
miehen. Siksi Sakkeus juoksi edemmäksi ja kiipesi puun suojaan piiloon, jossa
hän saattoi rauhassa seurata Kristuksen kulkua kaupungista ulos.
Tässä tilanteessa tapahtuikin
jotain todella yllättävää. Kristus oli poistumassa kaupungista, kun hän
pysähtyi ja kääntyi ylöspäin Sakkeuksen suuntaan ja sanoi tulevansa hänen
vieraakseen. Väkijoukko oli varmasti tyrmistynyt! Kuka tahansa olisi ottanut
Jeesuksen kotiinsa kunniavieraakseen, mutta sen sijaan tämä tarjoutuikin omasta
aloitteesta menemään tuon syntisen huijarin kotiin.
Sakkeus oli tästä kaikesta
enemmän kuin hyvillään. Sillä hetkellä hän koki myös mielenmuutoksen ja tarjoutui
hyvittämään kaiken sen vääryyden, mitä hän oli ehtinyt ihmisille tekemään.
Kristus totesi, että juuri tämän takia hän oli saapunut ihmisten keskelle: ”Juuri
sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan”. (Luuk. 19:10)
Sakkeuksen ja Kristuksen
kohtaamiseen liittyy syvällinen opetus. Ensinnäkin siinä heijastuu ihmisen
kiinnostus ja kaipaus Jumalaa kohtaan. Valitettavan usein me ihmiset osaamme
luoda itsellemme epäjumalia, joita kohtaan yritämme osoittaa tuota kiinnostusta
ja kaipausta.
Olemmeko ikinä järjellä
pohtineet sitä, että millaisia ovat ihmisten kiinnostuksen kohteet? Esimerkiksi
tiettyjen julkisuuden henkilöiden nimet ovat ikään kuin taikasanoja, joiden
pakottamina ihmiset ryntäävät ostamaan heistä kertovia lehtiä. Miten näiden
julkkisten yksityiselämän seuraaminen voi edesauttaa meidän
sielunpelastustamme?
Todellisen täyttymyksen
voimme saavuttaa ainoastaan Kristuksessa. Jokainen rukous vie meitä lähemmäksi
Jumalaa ja sen kautta myös Jumala vaikuttaa meissä. Suhteemme Jumalaan on siitä
ainutlaatuinen, että se perustuu aina rakkauteen ja ihmisen vapaaseen tahtoon.
Eihän Kristuskaan sanellut
Sakkeukselle, että tämän tulisi nyt osoittaa katumusta ja palauttaa kaikki
vääryydellä hankitut rahat takaisin korkojen kera. Näin ei tapahtunut, sillä
Kristus ei halunnut sanella ihmisille asioita, vaan heidän tuli itse omasta
vapaasta tahdostaan toimia uudella tavalla.
Jumala vaikuttaa meissä,
mutta sitä ennen meidän tulee olla kääntyneenä Jumalan puoleen. Sakkeus käytti
suoranaista mielikuvitusta siinä, että hän pystyi näkemään Kristuksen. Meitäkin
muistutetaan nyt siitä, että Kristus vaikuttaa meissä, kunhan vain osaamme
kääntyä Hänen puoleensa.
Tämän päivän ongelma on
siinä, että ihmiset haluavat Kristuksen asumaan luokseen, mutta samaan aikaan
sen eteen ei haluta nähdä yhtään vaivaa. Olisiko Sakkeus saavuttanut mitään,
jos hän olisi jäänyt istumaan omaan kotiinsa? Mitä suurimmalla
todennäköisyydellä mitään ei olisi tapahtunut ja hän olisi jatkanut entistä
elämäntyyliänsä.
Meitä siis muistutetaan jo
hyvissä ajoin ennen Suurta paastoa siitä, että hengellisen elämän kehittäminen
edellyttää meiltä ponnisteluja kohti Kristusta. Me emme voi edes aloittaa
todellista paastoa, jos meidän
kiinnostuksemme on jossain aivan muualla kuin Kristuksessa. Käytännössä meitä
kannustetaan osallistumaan jumalanpalveluselämään, jossa me aivan
ainutlaatuisella tavalla voimme kohdata Kristuksen. Tuo kohtaaminen saa meidän
mielemme myös muuttumaan, jolloin me Sakkeuksen tavoin huomamme aikaisemmat erheemme
ja haluamme hyvittää ne.
Yksi Suuren paaston
tärkeimmistä opetuksista kätkeytyy juuri tähän Sakkeuksen ja Kristuksen
kohtaamiseen. Paasto ja kilvoittelu alkavat siitä, että me vilpittömästi
haluamme kohdata Kristuksen. Hänelle kuuluu kiitos, kunnia ja ylistys, nyt
aina ja iankaikkisesti. Amen.
 | |
| Taitaa olla helpompi kavuta metsäviikunapuuta kuin meidän kotimaista mäntyä | . |
