Internetin myötä monet asiat ovat muuttuneet hyvin vaivattomaksi. Tiedon hankkiminen on todella nopeaa. Esimerkiksi googlettamalla voit löytää haluamasi tiedon muutamassa sekunnissa, mihin aiemmin on voinut kulua tunteja tietosanakirjojen parissa. Keskustelu ja muu yhteydenpito on myös äärimmäisen helppoa. Pankkiasiat hoituvat helposti jopa kännykällä ja monet paperihommat ovat taaksejäänyttä elämää. Yksi klikkaus ja asiat menevät vaivattomasti eteenpäin.
Kaikki tapahtuu niin helposti ja reaaliaikaisesti pelkällä pienellä klikkauksella. Mutta kuinka usein käykään niin, että käsi käypi hiirellä ja näppäimistöllä nopeammin mitä ehdimme asioita terveellä järjellä pohtimaan. Ennen vanhaan sitä useimmiten ehti nukkumaan yön yli ennen kuin ryhtyi väsäämään jotain kirjettä tai muuta asiaa. Aamulla saattoi sitten huomata, että parempi jättää koko homma toteuttamatta. Onneksi tuli nukuttua yön yli.
Klikkaamalla vois siis tehdä monia asioita. Kyse voi olla esimerkiksi facebookin statuksesta, chatista, keskustelufoorumin viestistä, nettiadressista, taikka jopa kirkosta eroamisesta. Niinpä! Olen tässä miettinyt, että kuinka moni on ilman sen parempaa miettimistä klikannut itsensä ulos kirkosta. Onko kyse ollut jostain hetken raivostumisesta, humalaisesta päähänpistosta tai jopa virheellisestä tiedosta tai johtopäätöksestä, jonka seurauksena on sitten tehnyt sen viimeisen klikkauksen suhteessa kirkon jäsenyyteen.
Ei kaikki tietysti ole peruuttamatonta, sillä kyllä kirkkoon otetaan myös takaisin. Liittyminen ei kuitenkaan tapahdu pelkällä klikkauksella, vaan se edellyttää ensinnäkin sitä, että mennään seurakuntaan papin puheille. Jotenkin toivoisin, että eroaminenkin tapahtuisi niin, että ihminen tulisi itse paikan päälle seurakunnan virastoon. En minä aikoisi ketään painostaa tai ympäripuhua, vaan haluaisin ensimmäisenä kuulla syyn, että miksi halu eroamiseen. Ilman palautetta asioita on näet hyvin vaikea korjata seurakunnassa.
Mutta päätänpä tämän vuodatuksen tähän.
Klikkailemisiin!
 |
| Mitähän täällä klikkaillaan? |
