"Perhesurmat" - Se on surullinen sana, joka on viime aikoina toistunut liian usein otsikoissa. Onko se vain sattumaa, että lyhyen ajan sisällä näitä tapauksia on ollut näin paljon? Vai lieneekö julkisuudessa paljon esillä olleet tapaukset siirtyneet myös niiden mieliin, jotka muutaman viikon sisällä ovat nähneet elämän pelkkänä umpikujana ja totettaneet tekonsa.
Ei itsemurha ole koskaan näyttänyt olleen vieras asia meille suomalaisille. Aiemmin mies meni metsään tai järvelle eikä sieltä koskaan tullut takaisin. Nykyään alkoholin ja lääkkeen voimin voidaan tehdä tuo sama. Joku taas näkee helpoimpana tapana kääntää rattia juuri kun rekka on tulossa vastaan. Hyvin useissa tapauksissa ase on nähty kivuttomimpana ratkaisuna.
Kivutonta - mutta ei kaikille. Itsemurha on yksi julmimmista tavoista katkaista yhteys lähimmäisiin. Se saattaa samalla kaikki ympärillä olleet ihmiset siihen epätoivoiseen tilaan, että "olisinko voinut tehdä jotain estääkseni kaiken tämä". Itsemurhaa on luonnehdittu hyvin itsekkääksi teoksi, eikä siinä todellakaan paljoa ajatella muiden tunteita.
Mutta ovatko umpikujassa olevat ihmiset alkaneet muuttua? Itsemurhasta ollaan siirrytty perhesurmaan, jottei muun perheen tarvitse jäädä tähän viheliäiseen maailmaan kärsimään yhden ihmisen poismenosta.
Usein lehtien otsikoista voi lukea naapureiden luonnehditonta perhesurman tekijöistä. "Hän oli ihan tavallinen työssäkäyvä keski-ikäinen mies", tai "hän ei ollut oma itsensä, kun teki tämän". Varmasti hyvin totta, sillä kuka nyt olisi oma itsensä ja täysissä voimissa toteuttaessaan jotain tuollaista?!
Mutta eikö näitä asioita voida sitten ehkäistä? Ainakin julkisuudessa on paljon puhuttu siitä, että ihmisten tulisi ajoissa hakeutua hoitoon, jottei depressio aja heitä täydelliseen umpikujaan? Meidän elinympäristömme on muuttunut paljon. Ennen muinoin käytiin säännöllisesti naapurissa ja nähtiin heti jos jollakin kaikki ei ollut kohdalla. Kannustusta ja rohkaisua sai varmasti enemmän kuin nyt. Tällä hetkellä me elämme niin koteloitunutta elämää (myös perhepiirissä), että naapureita ei viitsistä tervehtiä edes hississä. - Pää painuksiin vaan ja äkkiä piiloon omaan turvallisiin huoneistoon.
Mutta eikö ihminen voi hakeutua hoitoon myös ilman läheistensä kannustusta ja rohkaisua? Julkisuudessa puhutaan nimenomaan siitä, että mielenterveyspalvelut voisivat pelastaa monen ihmisen työuran ja jopa hengen. Ei mielenterveyspalvelujen hyödyntäminen ole kuitenkaan kovin helppoa. Vuoden 2011 mielenterveysbarometri (LINKKI) kertoo karua totuutta siitä, että hoitoon hakeutuvat ihmiset saavat äkkiä leiman otsaansa. Päätän vuodatukseni lainaukseen kyseisestä tutkimuksesta. Tarvitsisimme kansallista asennekasvatusta siinä, että hoitoon hakeutuminen ei ole osoitus heikkoudesta, vaan ennemminkin osoitus vahvuudesta.
"Mielenterveysongelmat leimaavat ihmisen, ammattilaisten
mielipiteet synkimmät
Useampi kuin joka toinen omainen (53 %) arvioi oman
läheisensä kuntoutujan joutuneen leimatuksi sairautensa vuoksi. 43 prosenttia uskoo
muiden ihmisten välttelevän heidän läheisensä seuraa. Kuntoutujista pienempi
osa (30 %) kokee joutuneensa vastaavaan tilanteeseen. 46 prosenttia tuntee
joutuneensa leimatuksi.
Mielenterveysalan ammattilaisten käsitys tilanteesta on
selkeästi negatiivisempi. Heistä peräti 67 prosenttia arvelee
mielenterveyskuntoutujien leimautuvan terveydellisistä syistä. 44 prosentin
mielestä muut ihmiset karttavat samasta syystä kuntoutujien seuraa.
Mielenterveysongelmat vaikeuttavat vakuutusten
myöntämistä
Joka neljäs kuntoutuja kertoi hakeneensa hoito-,
sairauskulu- tai henkivakuutusta. Kaksi viidestä (43 %) näin tehneensä oli
saanut kielteisen päätöksen, joka oli perusteltu hakijan mielenterveysongelmilla.
Tieto psykoterapiassa käymisestä oli ollut hakemuksen hyväksymisen este noin viidesosassa
(18 %) tapauksista. (Näissä vastauksissa oli 7 % samoja henkilöitä.)
Vain viisi prosenttia oli hakenut pankilta lainaturvaa
sairauden, työttömyyden tai kuoleman varalta. Runsas neljännes – vajaa
kolmannes (29 %) hakemuksista oli hylätty hakijan mielenterveysongelmiin
vedoten. Seitsemän hakemusta sadasta oli saanut saman kohtelun, koska hakija
käy psykoterapiassa."
(Mielenterveysbarometri
2011 YHTEENVETO
22.11.2011)
