Nyt ollaan taas siinä vaiheessa, että lastemme päiväkodin ja koulun joulujuhlat on käyty katsomassa. Ilokseni täytyy todeta, että kummassakin paikassa juhlat alkoivat perinteisellä jouluevankeliumiin perustuvalla kuvaelmalla. Sitä ei kerrottu sanasta sanaan suoraan evankeliumista, vaan se oli sillä tavoin auki selitetty, että kaikki sen varmasti ymmärsivät. Hieno juttu!
Täällä Nurmeksessa ei ole missään vaiheessa ryhdytty käymään lehtien mielipidepalstoilla keskustelua siitä, että kouluissa tai päiväkodeissa ei saisi esittää tällaista uskonnollista joulujuhlaohjelmaa. Kai tätä voisi kutsua maaseuden eduksi, jossa tällaiset arvot ovat vahvemmin juurtuneet kansan syviin riveihin.
Nyt täytyy tietysti todeta, että tänä vuonna ei jostain kumman syystä ole sieltä etelän väestökeskittymän suunnaltakaan kuulunut uutisia siitä, että koulujen pitäisi pistää loppu kaikille uskontoon liittyville juhlaperinteille. Tämä voi tietysti kieliä itse kahdesta asiasta. Joko vapaa-ajattelijoiden ja muiden ateistista elämänkatsomusta ajavien akut ovat tyhjentyneet, tai sitten koulut ja päiväkodit ovat jo siirtyneet tuohon neutralisoituun juhlaperinteeseen.
Jälkimmäinen vaihtoehto on tietysti valitettava. Tässä voisi tietysti kysyä, että jos Kristuksen syntymää kuvaava esitys on joillekin ihmisille niin loukkavaa, niin miksi sitten kaikenmaailman tonttu-ukkojen hyppiminen pitäisi sallia joulujuhlissa? Eikös nuo tontutkin perustu samanlaisiin pakanauskomuksiin kuin hiidet ja muut menninkäiset? Sekös on sitten niin viatonta, että sitä voivat katsoa nekin lapset joita yritetään kasvattaa muutoin niin uskonnottomassa umpiossa.
Minulla ei tietenkään ole varsinaisesti mitään tonttuja vastaan (parempi kirjoittaa se ihan ylös tähän blogiin, jos itse joulupukki sattuisi tämän jutun lukemaan). Minun tehtäväni on näin joulun alla pitää tosiasiat esillä. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset muistaisivat, että minkä vuoksi me tätä juhlaa oikein vietämme.
Jouluevankeliumista muistamme, että Joosefille ja Marialle ei näyttänyt löytyvän paikkaa sieltä, missä suurin osa ihmisistä oli. Käytännössä Jeesukselle ei ollut tilaa. Ja tämä samainen ongelma näyttää toistuvan vielä 2000 vuotta myöhemmin. - Kristukselle ei näytä löytyvän tilaa. Näyteikkunoissa ja kaduilla heiluvat koristeet, tontut ja kaikki muu joulukrääsä. Kaiken tuon paljouden keskellä ei tahdo löytyä tilaa enää Kristukselle, joka kuitenkin sattuu olemaan tämä suuresti juhlittu päivänsankari.
Tilaa Kristukselle kuitenkin löytyy, jos tahdomme sitä vain antaa. Ilosanoma Kristuksesta on tarkoitettu kaikille. Olisivatkohan enkelit ilmestyneet myös Betlehemin keskustassa, jos ihmiset siellä olisivat olleet enemmän vastaanottavaisia? Siellä kuitenkin kävi niin, että Kristus löysi lopulta paikkansa hieman sivummalta ja eläinten suojasta. Ei ihme, että sanoma vastasyntyneestä Vapahtajasta tulikin paimenille. Maaseudunko etujako sekin?
