Uutisissa kerrottiin tuossa taannoin eräästä julmasta eläinrääkkäystapauksesta. Siinä seitsemän kuukautta vanha koira piestiin kuoliaaksi. Syy taisi olla se, että koira oli aiemmin pureskellut kaukosäädintä. Valitettava tosiasia on, että ihminen osaa jostain kumman syystä olla äärimmäisen julma. Mitä ihmettä päässä on mahtanut liikkua tuossa tilanteessa?
Kaikesta huolimatta en aio ryhtyä analysoimaan ihmisten sadistisia tekoja eläimiä kohtaan, vaan ennemmin sitä, että millaisen kohun tämä tapaus herätti esimerkiksi Facebookissa. Käytännössä kysymys on lynkkaushengestä, jossa nämä epäillyt ovat saaneet tappouhkauksia. Kaiken lisäksi eräiltä ihmisiltä näyttää unohtuvan sekin fakta, että Suomessa asuu useampia ihmisiä, joilla voi olla sama nimi. Tässäkin tapauksessa uhkauksia ovat saaneet myös täysin sivulliset ihmiset.
Onhan se tietenkin totta, että entiseen aikaan kyläyhteisö hoiti tällaiset tapaukset ihan oman käden oikeudella siellä saunan takana. Voisi kuitenkin kuvitella, että omaisimme jo nyt sellaisen sivistystason, jossa ”silmä silmästä ja hammas hampaasta” oikeustaju oli jäänyt jo historiaan. Tosin, kyllähän monissa maissa edelleen on voimassa kuolemanrangaistus, joten ei kai tämä sittenkään ole nykymaailmassa niin ihmeellistä. Henkilökohtaisesti näen asian kuitenkin niin, että kuolemanrangaistuksessa tuomion antaja alentuu samalla tasolle kuin se tuomittu murhaaja.
Tällainen vihanpurkaus eläinrääkkääjiä kohtaan toi esille myös erään toisen piirteen. Nimittäin sen, että monet ihmiset ovat alkaneet suhtautua kotieläimiinsä ylikiintyneesti. Käytännössä kotieläimet sanelevat joidenkin ihmisten ajankäyttöä, tunne-elämää, ajattelutapaa ja tätä kautta myös kaikkia puheenaiheita. Kysymys on siis ”eläinaddiktiosta”.
Ihmisten vastuulla on varjella luomakuntaa, johon kuuluvat luonnollisesti myös eläimet. Ihmisten tehtävänä ei ole kuitenkaan palvoa eläimiä ja tehdä niistä Jumalan tai toisten ihmisten korvikkeita. Voisin ihan hyvin ottaa itselleni kissan, ruokin mielelläni lintuja ja voin nukkua aivan hyvin sillä tavoin, että jalkopäässä kuorsaa iso koira. Kotieläinten ihanuudesta huolimatta en pysty kuvittelemaan sellaista elämää, jossa kaiken keskipisteenä olisi kotieläin.
Meidän tulee huolehtia eläimistä, mutta niiden täydellinen omiminen on lopulta äärimmäisen itsekästä. Mutta eikös se juuri ole päivän trendi?
