Vastuun ottaminen omista teoista näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tällaisia "vastuuttomia" piirteitä ihmisessä on ollut kautta aikojen. Jos tutkimme Raamatun luomiskertomusta, niin Adam ja Eeva kumpainenkin kieltäytyivät ottamasta vastuusta omista teoistaan, vaan vierittivät syyn toisen (lopulta Jumalan) niskoille.
Meillä on tähän ilmeisen luontainen taipumus, sillä jo pienen lapsen kohdalla nämä ovat tuttuja piirteitä. Tässä on saanut olla omien lasten kiistoissa tuhat ja yksi kertaa erotuomarina ja kaiken tuon itkun ja huudon keskeltä kuuluuvat ainoastaan huudot "Liisa / Anna sen aloitti!" Syyt ja taustat ovat epäolennaisia, sillä tärkeintä on vierittää syy pois itseltään.
Jouduin tuossa viime syksynä todistamaan eräässä hieman suuremmassa kaupungissa liikenneottomuutta, jossa eläkeläismies joutui auton töytäisemäksi suojatiellä. Jälkiselvittely alkoi niissä merkeissä, että autoilija hämmästeli sitä, että miten se jalankulkija tuolla tavoin yllättäen meni ottamaan sprintin sieltä tien reunalta auton eteen. Hän oli näet täysin varma, että tämä jäisi seisomaan tien poskeen. Ensimmäisenä huolena oli siis oman syyttömyyden todistelu ja jälkimmäisenä sitten huoli terveydentilasta ja muista seikoista.
Vastuun ottaminen omista rikoksistakaan ei ole samaa niin kuin ennen. Lähes kaikissa oikeudenkäynneissä syytetty istuu penkillään pää kumarassa, huppu ja aurinkolasit päässä ja joku sanomalehti siinä vielä koristeena kaiken tuon muun lisäksi. Ollaan kyllä valmiita tekemään vaikka millaisia rikoksia, mutta sitä vastuuta ei uskalleta ottaa, että omana itsenään vastattaisiin teoista. Mielestäni pitäisi olla selkeä sääntö siitä, että oikedenkäynneissä syytetty ei ole pukeutuneena beduiinin näköiseksi, ellei oikeudenkäyntiä sitten pidetä jostain syystä hiekkamyrskyssä.
Samaa sarjaa edustavat myös nimettömät mielipide- ja foorumikirjoittelut, joista olen kertonut aiemminkin. Siinäkin kysymys on siitä, että kirjoittaja ei halua ottaa vastuuta siitä, että seisoisi omien sanojensa takana. Tietysti, tässäkin voidaan tehdä poikkeus, jos kirjoittajan henki tai terveys on kirjoituksen vuoksi uhattuna. Esimerkiksi Helsingin Sanomien mielipidepalstalla tämä periaate toimii suhteellisen hyvin.
Vastuun ottamista voidaan vältellä silläkin, että vedotaan "vahinkoon". Joskus kuulee puhuttavan esimerkiksi siitä, että "lapsi oli vahinko". Oletettavasti suurin osa ihmisistä kuitenkin tietää, mitä sukupuolisesta kanssakäymisestä voi seurata jopa ehkäisynkin kanssa, joten harvemmin lapset vahinkoja ovat.
Onko vastuun vältteleminen sitten sitä inhimmillistä heikkoutta vai onko kysymys myös ympäristötekijöistä? Uskon, että meillä asenteet ja arvot ovat alkaneet tukea enemmän tätä huoletonta ja itsekeskeistä ajattelua, jossa muut ovat aina väärässä ja omat edut käyvät muiden edelle. Vastuun ottaminen voi murtaa tämän kauniin kuvan omasta erehtymättömyydestä ja julkisuuskuvasta. Ei kukaan halua olla "vastuuton", mutta silti se näyttää olevan nykypäivän trendi.
