Eläinten rääkkääjät ja toisten lynkkaajat

Uutisissa kerrottiin tuossa taannoin eräästä julmasta eläinrääkkäystapauksesta. Siinä seitsemän kuukautta vanha koira piestiin kuoliaaksi. Syy taisi olla se, että koira oli aiemmin pureskellut kaukosäädintä. Valitettava tosiasia on, että ihminen osaa jostain kumman syystä olla äärimmäisen julma. Mitä ihmettä päässä on mahtanut liikkua tuossa tilanteessa?

Kaikesta huolimatta en aio ryhtyä analysoimaan ihmisten sadistisia tekoja eläimiä kohtaan, vaan ennemmin sitä, että millaisen kohun tämä tapaus herätti esimerkiksi Facebookissa. Käytännössä kysymys on lynkkaushengestä, jossa nämä epäillyt ovat saaneet tappouhkauksia. Kaiken lisäksi eräiltä ihmisiltä näyttää unohtuvan sekin fakta, että Suomessa asuu useampia ihmisiä, joilla voi olla sama nimi. Tässäkin tapauksessa uhkauksia ovat saaneet myös täysin sivulliset ihmiset.

Onhan se tietenkin totta, että entiseen aikaan kyläyhteisö hoiti tällaiset tapaukset ihan oman käden oikeudella siellä saunan takana. Voisi kuitenkin kuvitella, että omaisimme jo nyt sellaisen sivistystason, jossa ”silmä silmästä ja hammas hampaasta” oikeustaju oli jäänyt jo historiaan. Tosin, kyllähän monissa maissa edelleen on voimassa kuolemanrangaistus, joten ei kai tämä sittenkään ole nykymaailmassa niin ihmeellistä. Henkilökohtaisesti näen asian kuitenkin niin, että kuolemanrangaistuksessa tuomion antaja alentuu samalla tasolle kuin se tuomittu murhaaja.

Tällainen vihanpurkaus eläinrääkkääjiä kohtaan toi esille myös erään toisen piirteen. Nimittäin sen, että monet ihmiset ovat alkaneet suhtautua kotieläimiinsä ylikiintyneesti. Käytännössä kotieläimet sanelevat joidenkin ihmisten ajankäyttöä, tunne-elämää, ajattelutapaa ja tätä kautta myös kaikkia puheenaiheita. Kysymys on siis ”eläinaddiktiosta”.

Ihmisten vastuulla on varjella luomakuntaa, johon kuuluvat luonnollisesti myös eläimet. Ihmisten tehtävänä ei ole kuitenkaan palvoa eläimiä ja tehdä niistä Jumalan tai toisten ihmisten korvikkeita. Voisin ihan hyvin ottaa itselleni kissan, ruokin mielelläni lintuja ja voin nukkua aivan hyvin sillä tavoin, että jalkopäässä kuorsaa iso koira. Kotieläinten ihanuudesta huolimatta en pysty kuvittelemaan sellaista elämää, jossa kaiken keskipisteenä olisi kotieläin.

Meidän tulee huolehtia eläimistä, mutta niiden täydellinen omiminen on lopulta äärimmäisen itsekästä. Mutta eikös se juuri ole päivän trendi?

Aamupalvelus aamulla

Meillä on kirkkokunnassa pääsääntöisesti käytössä se slaavilainen perinne, jossa lauantai-iltaisin ja juhlien aattona toimitetaan vigilia. Tämä jäänne kokoöisestä palveluksesta pitää sisällään ehtoo- ja aamupalveluksen yhdistettynä.

Kreikkalaisessa perinteessä aamupalvelus toimitetaan nimensä mukaisesti aamulla liturgian edellä. Aattona toimitetaan pelkästään ehtoopalvelus. Sekin kestää pitempään kuin puoli tuntia, kun siinä käytetään kaikkia veisuja jotka siihen kuuluvat. Meillä on yleisesti käytössä pelkkä pintaraapaisu oktoehoksen veisuista ja mineasta, jolloin aamu- tai ehtoopalveluksen todellisesta kokonaisuudesta ei ole yleensä tietoakaan.

Miksi aamupalvelusta ei meillä sitten toimiteta aamuisin?

Aamupalvelus ja liturgia koetaan tietenkin raskaampana kokonaisuutena. Kirkkoon voi kuitenkin tulla myös pelkästään liturgiaan, jos aamupalvelus sen edellä tuntuu liian pitkältä. Lisäksi meillä on tietysti myös yleistä muutosvastarintaa tällaisia uudistuksia kohtaan. Tutusta ja turvallisesta kaavasta poikkeaminen tuntuu pelottavalta ja vähemmällä pääsee, kun muutoksia ei tehdä ollenkaan. Suoranaiselle laiskuudellekin etsitään oikeutuksia mitä moninaisimmin keinoin.

Löytyykö aamupalvelukselle aamulla sitten hyviä perusteita?

Paras peruste on tietenkin teologinen, koska kysymys on jumalanpalveluksesta. Aamupalveluksen tekstit viittaavat aamuun ja auringonnousuun: ”Kunnia olkoon Sinulle, joka näytit meille valkeuden!” Ylösnousemuksen sanomasta todistivat naiset aamuvarhaisella. Jokaisen sunnuntain keskeisin teema on nimenomaan Kristuksen ylösnousemus. Lisäksi papin lukemat aamurukoukset viittaavat suoraan aamuun. Niissä esimerkiksi kiitetään Jumalaa siitä hän on sallinut meidän nousta vuoteistamme. Tuntuu suoraan sanottuna typerältä lukea sellaisia rukouksia illalla seitsemän aikoihin. Rehellisempää on lukea ne rukoukset aamulla ennen liturgiaa. Tämä ei vaadi kovin suuria ponnisteluja, sillä kirkkoon pitäisi tuolloin tulla ehkä 10 minuuttia aiemmin. (Mainittakoon tässä yhteydessä sekin, että meillä Nurmeksessa näitä "salaisia" aamurukouksia luetaan ääneen niiden oikeissa kohdissa. Palaan tähän asiaan joskus myöhemmin.)

Paljon on niitä ihmisiä, jotka heräävät sunnuntaisin paljon ennen liturgian alkamista. Heistä monet ovat valmiita tulemaan yhtä hyvin aikaisemmin kirkkoon aamupalvelukseen, kuin odottaa liturgian alkamista kotonaan. Näistä ihmisistä monet ovat myös iäkkäitä, jotka eivät uskalla lähteä välttämättä iltaisin lauantai-iltaisin kirkkoon.

Aamupalvelukselle aamulla on hyviä perusteita. Muutosvastarinta ja siihen usein kytkeytyvä laiskuus eivät ole hyviä perusteita etenkään kirkollisissa asioissa, joten siihen on turha vedota. Muita käytännönläheisiä perusteita varmasti löytyy, mutta ne eivät voi kuitenkaan tehdä mitättömäksi sitä, etteikö aamupalvelusta kuuluisi teologiselta kannalta toimittaa nimenomaan aamulla.

Joulukuun kuvakuulumisia

Kristuksen syntymäjuhla lähestyy kovaa vauhtia ja varmasti odotatte, että kirjoittaisin jotain viisauksia siihen liittyen. Joudun kuitenkin tuottamaan teille pettymysen, sillä nyt en aio kirjoittaa mitään teologisia viisauksia (joita en muutenkaan osaa kovin hyvin kirjoittaa).

Ajattelin kertoa teille sen sijaan sitä sun tätä. Valitettavasti, en sitäkään ehdi kirjoittamaan ihan vielä, kun pitää hoitaa pari asiaa ennen sitä. Mutta palaan asiaan pian...

ETSI KUVASTA PIPARI...

Taidanpa nyt tehdä silleen, että pistän tänne vain muutamia joulukuun kuvia. Mitäs sitä aina kirjoittelemaan tyhjänpäiväisyyksiä...

Vastuun ottaminen on usein vaikeaa

Vastuun ottaminen omista teoista näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tällaisia "vastuuttomia" piirteitä ihmisessä on ollut kautta aikojen. Jos tutkimme Raamatun luomiskertomusta, niin Adam ja Eeva kumpainenkin kieltäytyivät ottamasta vastuusta omista teoistaan, vaan vierittivät syyn toisen (lopulta Jumalan) niskoille.

Meillä on tähän ilmeisen luontainen taipumus, sillä jo pienen lapsen kohdalla nämä ovat tuttuja piirteitä. Tässä on saanut olla omien lasten kiistoissa tuhat ja yksi kertaa erotuomarina ja kaiken tuon itkun ja huudon keskeltä kuuluuvat ainoastaan huudot "Liisa / Anna sen aloitti!" Syyt ja taustat ovat epäolennaisia, sillä tärkeintä on vierittää syy pois itseltään.

Jouduin tuossa viime syksynä todistamaan eräässä hieman suuremmassa kaupungissa liikenneottomuutta, jossa eläkeläismies joutui auton töytäisemäksi suojatiellä. Jälkiselvittely alkoi niissä merkeissä, että autoilija hämmästeli sitä, että miten se jalankulkija tuolla tavoin yllättäen meni ottamaan sprintin sieltä tien reunalta auton eteen. Hän oli näet täysin varma, että tämä jäisi seisomaan tien poskeen. Ensimmäisenä huolena oli siis oman syyttömyyden todistelu ja jälkimmäisenä sitten huoli terveydentilasta ja muista seikoista.

Vastuun ottaminen omista rikoksistakaan ei ole samaa niin kuin ennen. Lähes kaikissa oikeudenkäynneissä syytetty istuu penkillään pää kumarassa, huppu ja aurinkolasit päässä ja joku sanomalehti siinä vielä koristeena kaiken tuon muun lisäksi. Ollaan kyllä valmiita tekemään vaikka millaisia rikoksia, mutta sitä vastuuta ei uskalleta ottaa, että omana itsenään vastattaisiin teoista. Mielestäni pitäisi olla selkeä sääntö siitä, että oikedenkäynneissä syytetty ei ole pukeutuneena beduiinin näköiseksi, ellei oikeudenkäyntiä sitten pidetä jostain syystä hiekkamyrskyssä.

Samaa sarjaa edustavat myös nimettömät mielipide- ja foorumikirjoittelut, joista olen kertonut aiemminkin. Siinäkin kysymys on siitä, että kirjoittaja ei halua ottaa vastuuta siitä, että seisoisi omien sanojensa takana. Tietysti, tässäkin voidaan tehdä poikkeus, jos kirjoittajan henki tai terveys on kirjoituksen vuoksi uhattuna. Esimerkiksi Helsingin Sanomien mielipidepalstalla tämä periaate toimii suhteellisen hyvin.

Vastuun ottamista voidaan vältellä silläkin, että vedotaan "vahinkoon". Joskus kuulee puhuttavan esimerkiksi siitä, että "lapsi oli vahinko". Oletettavasti suurin osa ihmisistä kuitenkin tietää, mitä sukupuolisesta kanssakäymisestä voi seurata jopa ehkäisynkin kanssa, joten harvemmin lapset vahinkoja ovat.

Onko vastuun vältteleminen sitten sitä inhimmillistä heikkoutta vai onko kysymys myös ympäristötekijöistä? Uskon, että meillä asenteet ja arvot ovat alkaneet tukea enemmän tätä huoletonta ja itsekeskeistä ajattelua, jossa muut ovat aina väärässä ja omat edut käyvät muiden edelle. Vastuun ottaminen voi murtaa tämän kauniin kuvan omasta erehtymättömyydestä ja julkisuuskuvasta. Ei kukaan halua olla "vastuuton", mutta silti se näyttää olevan nykypäivän trendi.

Hyvä opetuspuhe

Isä Rauno on laittanut opetuspuheensa omaan blogiinsa. Kannattaa käydä katsomassa:

http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/rauno/2010/12/15/seminaarin-paattajaisissa-15122010/

Päivän itsepuhelu

Sianpään lähettäminen Somaliliitolle on tuomittaa, sillä sika on muslimeille saastainen eläin.

- Miksi sitten Tervo sai viskoa Raamattua televisiolähetyksessä?

Sen vuoksi, että kristityt ovat tunnetusti kilttejä ihmisiä, jotka kääntävät aina toisen posken.

- Sekö sitten tekee Raamatun viskelystä oikeutetun teon?

Kysy Tervolta...

Lääkkeillä töihin

Tervehdys taas!

Kirjoitin 22.9.2009 suomalaisesta työmoraalista ->LINKKI<-

Vaikuttaa siltä, että meno muuttuu aina vaan huimemmaksi. Ylen nettiuutisista löytyy juttu, jossa kerrotaan siitä, että lääkkeet ovat yleistyneet työelämässä. Koko juttu löytyy osoitteesta http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/12/doping_hiipii_tyoelamaan_2201501.html

On aika pelottavaa huomata se, että millaiseen suuntaan olemme menossa. Terveydestä on todellakin tullut sivuseikka, kun pitää lääkkeitten voimalla painaa vain eteenpäin. Jutussa on osuvasti sanottu seuraavaa:
"Mustavalkoiseksi muuttunutta työelämää tutkinut professori kertoo, että ympärivuorokautista rytmiä aina avoinna olevinen kännyköineen ei moni kerta kaikkiaan kestä."

Kännykät ja sähköposti todellakin nähtiin aikoinaan hyvänä apuna. Nyt ne käytännössä kahlitsevat ihmisen ja määräävät koko elämisen rytmin. Tieteiselokuvista tuttu asetelma maailmaa hallitsevista koneista alkaa saamaan hiljalleen todentuntuisuutta. Onko meistä tullut jo kaikenlaisten vempaiden orjia, joiden tarkoituksena oli alunperin palvella ihmistä.

Olen useaan otteeseen jauhanut myös työrytmistä, suorituskeskeisyydestä ja kiireestä. Kun tarpeeksi työasioita kaatuu niskaan, niin niistä ei pääse enää irti. Niitä ajattelee jatkuvasti ja myös vapaa-aikana. Ne tunkeutuvat uniin ja kohta ei ihminen ei saa enää unta, koska häntä hermostuttaa kaikki tekemättömät asiat. Univelka kuluttaa ihmistä enemmän ja työ ei suju enää samalla tavoin kuin ennen. Huono suoritus johtaa siihen, että tulee myös huonompi omatunto tekemättömistä töistä. Tämä taas kuluttaa ihmistä entistä enemmän. Noidankehä on hyvin ilmeinen. Siitä huolimatta näin tapahtuu yhä useammalle ihmiselle!!!
Ei ihme, että ihminen joutuu turvautumaan lääkkeisiin, että hän pysyy tässä menossa mukana. Lainaan tähän loppuun tuota samaista uutista:

"Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi meidän kaikkien olla huolissaan. Suomessa on 750 000 ihmistä, jotka käyttävät Kela-korvattuja mielialalääkeitä. Meno on huimaa, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Juha T. Hakala sanoo."

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/12/doping_hiipii_tyoelamaan_2201501.html

Kiireellinen ja laiska pappi

Koko Suomessa on 24 ortodoksista seurakuntaa. Siihen nähden papeilla on aika laajat alueet joissa he joutuvat toimimaan. Tämä ei kuitenkaan itsessään tarkoita sitä, että meillä papeilla olisi aina kiire. Minusta tuntuu, että kiire on lopulta suhteellinen käsite. Ajattelin listata kolme asiaa jotka luovat ihmisissä sen mielikuvan, että papeilla on aina kiire.

1) Lauantai
Viikossa on seitsemän päivää, mutta pyydetyistä toimituksista lähes 95% halutaan nimenomaan lauantaille. Jotta asia vielä hieman mutkistuisi, niin suurin osa haluaa toimituksen muulle kuin aamupäivälle, jotta myös kauempaa tulevat vieraat ehtisivät rauhassa ajella paikalle. Pappi tosiaan voi alkaa vaikuttaa kiireiseltä, kun suurin osa toimituksista pyydetään launtaiksi ja iltapäivälle.

2) Hyvissä ajoin?
Toinen ongelma liittyy siihen, että kirkkoherranvirastoon ei soiteta ajoissa. Mitä lähempänä otetaan yhteyttä toivottua ajankohtaa, niin sitä varmemmin kalenteri on jo tukossa. Kun pappi sitten joutuu sanomaan, että hänellä on toinen toimitus siinä ihan lähellä, niin kiireellisen papin leima on taas otsassa.

3) Papilla on kiire
Koska ihmiset alkavat ajatella papin olevan kiireinen, niin häntä ei enää pyydetä. Ellei sitten ole ihan pakko. Tämä tapahtuu silloin aivan viime tingassa, jolloin papilla todennäköisesti on jo kalenterissa muutakin (vrt. edellistä kohtaa). Tällöin hän vaikuttaa vielä enemmän kiireiseltä.

Käytännössä aika mukavan noidankehän saa aikaiseksi jo näillä kolmella em kohdalla. Tämän lisäksi pappi voi saada myös laiskan ihmisen leiman otsaansa. Kerron siitäkin esimerkin:

Olen tänä syksynä joutunut olemaan parina launtai-iltana muualla kuin omassa kirkossa toimittamassa ehtoopalvelusta. Kysymys on ollut jatkokriparista, Talentti-koulutuksesta tai siitä, että satuin olemaan kuumessa. Viimeksi mainitun poissaolon takia eräs seurakuntalainen tokaisikin kirkossa, että "jopas on pappi ruvennut laiskaksi, kun ei viitsi enää tulla jumalanpalvelukseen" (kanttori toimitti tuolloin maallikkopalveluksen).

Tällaiset kommentit lämmittävät tietysti mukavasti mieltä. Kävi jo mielessä sekin, että laittaisin lääkärintodistuksen siihen kirkon ilmoitustaululle, jottei tarvitse sitten toista kertaa ihmetellä että missäs se pappi tällä kertaa laiskottelee...

Blogiini linkki ja kuollut akku sekä lämppäri

Tuossa taannoin ihmettelin sitä, että mistä olin saanut kunnian olla partiolaisten blogilistassa. Hämmennykseni pääsi taas uudella tasolle, kun katsoin blogiini tulevaa liikennettä. Jäljitin itseni jollekin ihme sivulle, jonne oli listattu blogini osoite. Ilmeisesti sivuni ovat suositeltavaa ajanvietettä muillekin (jopa englantia puhuville). Tässä siitä screenshotti:


Mitäs muuta tänne Nurmekseen sitten kuuluu?
- Eipä ihmeellisiä. Autosta piti vaihtaa akku, kun vanha ei tykännyt antaa tarpeeksi virtaskaa kovemmilla pakkasilla. Lämppärikin oli sökö. Eipä ihme, että tuskallisten starttaamisten jälkeen auton pakoputkesta pääsi aika tummanpuhuva pilvi ilmoille. Kas kun naapurit eivät soittaneet ympäristötarkastajaa paikalle.
Yritin saada viallisen moottorin lämppärin takuuseen, mutta kas kummaa... Takuufirmasta kuului vastaus: - "Takuu ei koske jälkiasennettuja osia, kuten lämmitintä".

Näin pääsin sitten tukemaan paikallista autokorjaamoa, josta sain kuitenkin itse asiassa erittäin hyvää ja nopeata palvelua.

Mitäpä me tästä opimme?
- Ensi kerralla ostan käytetyn auton talvella. Tiedänpähän samalla, että onko se kaikin puolin talvikunnossa.

Päivän mietelause II

"Miksi ihmiset eivät osaa enää viettää vapaapäiviään?"