Olen tässä pari kertaa aiemmin sivunnut byrokraattista mielenlaatua ja lakihenkisyyttä, jossa me suomalaiset olemme osanneet kunnostautua ihan kiitettävästi.
Joku voisi vetäistä nopean johtopäätöksen siitä, että lain kirjaimen noudattaminen ja oikeudenmukaisuus ovat yksi ja sama asia. Byrokratian periaatteena taas on taata kaikille yhdenvertainen asioiden käsittely, vaikka tuohon pyörittämiseen liittyvä koneisto onkin joskus enemmän kuin raskas.
Sana oikeudenmukaisuus ei tarkoita välttämättä sitä, että se toteutuisi parhaimmalla tavalla silloin kun lakia noudatetaan pilkun tarkasti. Oikeudenmukaisuudessa korostuu ennemminkin inhimmillisyys ja yksittäisen ihmisen huomioiminen. Ajatellaan vaikka pitkään otsikoissa olleiden isoäitien karkoituspäätöksiä. Niiden perustana oli selvästi laki, mutta toimiko se siinä tilanteessa oikeudenmukaisesti?
Otetaan elävästä elämästä vielä elävämpi esimerkki. Tällä kertaa kysessä on henkilösuojalaki, joka ymmärrettävästi on erittäin tärkeä. Keskustelimme eräässä papiston kokouksessa tästä asiasta ja voivottelimme siinä sitä, että henkilösuojalain ansiosta moni vanhus on kadonnut jäljettömiin hoitokotien viidakossa. Hoitokenkilökunta ei saa esimerkiksi kertoa muille kuin lähiomaisille sitä, että minne joku hoitokodin asukkaista on siirretty.
Kerronpa nyt sitten tositarinan, jonka kuulin eräältä papilta:
Olipa vanhus, joka asusteli eräässä hoitokodissa. Hänellä ei ollut jäljellä kuin yksi ystävä ja samalla sukulainen (ei kuitenkaan "lähiomainen"), joka kävi häntä katsomassa. Eräänä päivänä tämä vanhus siirrettiin hoitokodista toiseen. Kun hänen ystävänsä tuli samaan vanhaan hoitokotiin, kohtasi hän umpikujan. Ystävä oli siirretty muualle ja hoitohenkilökunta vastasi: "Koska ette ole lähiomainen, niin emme voi kertoa minne hänet on siirretty."
Näin hyvin toimii meidän henkilösuojalaki. Vanhus siirrettiin toiseen hoitokotiin, jonka osoitetietoihin eivät pääse käsiksi kaukaiset sukulaiset eivätkä myöskään seurakunnat. Ja koska hän ei jaksanut ilmaista selvästi tahtoansa siitä, että haluaisi pyytää tätä ainokaista ystäväänsä käymään, saa hän nyt olla siellä kaikessa rauhassa yksin.
Esimerkiksi näin hyvin osaamme toteuttaa tätä lain kirjainta, jonka seuraukset ovat joskus kaikkea muuta kuin oikeudenmukaiset.
