En ryhdy sen tarkemmin tarkastelemaan itse Venäjän vallankumousta, vaan enemmänkin sitä, että miten se vaikutti ortodoksisen kirkon teologiaan. Paljon on jo kiinitetty huomiota niihin ulkoisiin menetyksiin jotka kohtasivat kirkkoa. Teologiselta kannalta asiasta ei ole pidetty suurtakaan meteliä.
Venäjä ortodoksinen kirkko elää nyt uutta loistokkuuden aikaansa, mutta samanaikaisesti kirkon sisäinen ja teologinen loistokkuus on jämähtänyt 1800-luvulle (ja kielellisesti vielä kauemmas). Kirkossa pohdittiin ennen vallankumousta vakavasti uudistuksia, joista tärkempinä mainittakoon kalenteri, kielellinen uudistus, papiston koulutus ja jopa diakonissojen vihkiminen. Myös seurakuntien hallintoon kiinnitettiin huomiota, jotta esimerkiksi seurakuntalaiset saisivat itse valita itselleen papin.
Hyvät uudistukset kaatuivat vallankumoukseen ja viimeinen asiaan liittynyt kokous pidettiin syyskuussa 1918. Tämän jälkeen oli vaikea enää kokoontua kirkon omissa tiloissa, koska bolshevikit olivat takavarikoineet nekin.
Uudistuksia oli valmisteltu jo pitemmän aikaan. Esimerkiksi vuonna 1905 useat piispat antoivat lausuntonsa asioista, jotka liittyivät esimerkiksi jumalanpalveluselämään ja kirkkomusiikkiin. Seuraavat lainaukset ovat englanninkielisiä:
"What can be said for a school that conducts its
classes in an incomprehensible language? Every
sensible person would say that such a school would be
of little use, and would have little influence on its pupils.
The Orthodox Church in Russia is, in this case, in a
worse situation than all of the other schools for the
people; everywhere, in all schools, instruction is carried
out in a generally comprehensible language; only in the
church is worship celebrated in the partially understood
and for many even completely unintelligible Slavonic
language. Being splendid in content, it remains
incomprehensible, and as a result, does not have the
desired influence on the simple people. Therefore, it
would be useful to substitute Russian in place of the
Slavonic language. Such a change will give many the
great joy of participating in worship often, not just by
standing in church, but by taking part with knowledge"
Bishop Ioanniky of Archangel
"In regard to worship, both singing and reading have
the same essential meaning and both should be
understandable and prayerful. However, this prayerful
liturgical character now is frequently disturbed by the
musical rendition of the hymnography which was
created on a basis alien to the spirit of our Church.
There are musical arrangements which are completely
foreign to this humble and reverently prayerful
character, such as "Our Father" ascribed to Mozart,
"Open to Me the Doors of Repentance" by Vedel
and others which are unfit for worship.
There are such arrangements which, because of their
artistic execution, draw the attention of listeners more
to their aesthetical than prayerful side, as seen, for
example in Grechaninov's recent composition of "The
Creed" for solo voice and most of the "concert" pieces.
Such compositions are unsuitable for use in church.
They offer truly beautiful harmonizations, but undermine
the spirit of man which is turned to God. Instead of the
spiritual movement toward the One who is everywhere,
as appears in the intense elevation of our minds and
hearts toward God, we get musical enjoyment instead.
The result turns out to be a religious concert, but it is
not prayer. Probably everyone who examines his own
prayer life during the singing of this type will find that
what has been said is correct
Bishop John of Poltava
Kaiken kaikkiaan Venäjän ortodoksinen kirkko oli tuolloin kulkemassa hyvään suuntaan. Vallankumous ei siis valitettavasti pelkästään tuhonnut kirkkoa ulkoisesti, vaan jäädytti sen sisäisen hengellisen kehityksen paikalleen (ja samainen jääkausi näyttää edelleen jatkuvan). Viisainta olisikin kaivaa vuoden 1918 kokouksen asialista pöydälle ja jatkaa siitä mihin jäätiin.
