Mustavalkoista ajattelua (osa 3)

Tästä pääsemmekin itse asian ytimeen ja fundamentalismin perusongelmaan. Yksilö itsessään ei useinkaan aiheuta ongelmia, vaan niitä luovat enemmänkin yhteisöt ja niissä toimivat johtajat. Tässä kaikessa tulee esille oikeastaan järjestelmän ja niissä toimivien johtajien vastuu. Sanalla ”järjestelmä” voidaan tarkoittaa esimerkiksi uskonnollista yhteisöä, poliittista puoluetta tai jotakin muuta ryhmää, joka voi ruokkia ja muokata ihmisen näkemyksiä ja taipumuksia haluttuun suuntaan. Tämän epäterveen asenteen ruokkiminen alkaa oikeastaan tavanomaiselle itsekorostuksella, jossa ”meidän kerho on tässä asiassa oikeassa”. Uskonnollisessa toiminnassa tämän voi kääntää lausahdukseksi ”meidän avulla pelastut”. Tämä ei itsessään ole vielä niin huonoa tai tavatonta, sillä kyllähän kuka tahansa haluaa uskoa siihen, että pelastuksen mahdollisuudet kasvavat juuri siinä kirkossa tai uskonnollisessa yhteisössä, johon itse kuuluu. Edellä mainittu lausahdus muuttuukin oikeastaan epäterveeksi vasta silloin kun siihen lisätään sana ”vain”, jolloin tuon yhteisön motto kuuluu: ”vain meidän avulla pelastut”.

Stereotypioiden luominen alkaa ME vastaan MUUT asenteen luomisella. Tätä asennetta voimistetaan entisestään sillä, että yhteisössä tiedotus asioiden käsittely muuttuu hyvin valikoivaksi ja kontrolloiduksi. Omalta kannalta epäedullisia asioita ei yksinkertaisesti käsitellä ja ne lakaistaan hyvin nopeasti maton alle. Kritiikkiä antavat tahot (niin yhteisön sisällä kuin ulkopuolella) torjutaan. Omaa järjestelmää horjuttavat tekivät koetaan uhkana ja niitä vastaan taistellaan. Eräänä keinona on tehdä kaikesta todellakin mustavalkoista, jolloin ei ole olemassa kuin hyviä ja pahoja. Ihmisten on tässä järjestelmässä helppo tehdä ratkaisuja, kun vaihtoehtoja ei ole kuin kaksi. Tällainen palikkamalli ja siihen liittyvä lähestymistapa ei kuitenkaan ole kovin hedelmällinen silloin kun käsillä oleva ongelma on monimutkaisempi. Samoin kaikki ihmiset eivät hyväksy tuota palikkamallia, jolloin he joko esittävät eriävän mielipiteen tai lähtevät (tai ajetaan) pois yhteisöstä.

Fundamentalistisessa yhteisössä toimii yhdenmukaisuusjärjestelmä, jossa kukaan ei voi marssia eri tahtiin. Tismalleen samalla tavoin ajattelevat ihmiset luovat kylläkin suuren massan, joka pystyy toimimaan hyvin pilkuntarkasti. Tämä jättää kuitenkin hyvin vähän liikkumatilaa yksilölliselle luovalle ajattelulle, jonka monet ihmiset kuitenkin omaavat. Ihmiset ovat erilaisia ja olisi käytännössä sulaa hulluutta kuvitella, että kaikki ihmiset voitaisiin mahduttaa tietynlaisen muotin sisään. Yhteisöä voidaan rakentaa sillä tavoin, että kyetään hyödyntämään ihmisten erilaisuus. Tällöin erilaisuus todellakin on rikkaus.

Mustavalkoista ajattelua (osa 2)

Psykologiselta näkökulmasta katsottuna ihmisillä on hyvin erilaisia kykyjä käsitellä vastaan tulevia asioita. Tästä aiheesta hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää kuvia, jotka esittävät useampaa eri asiaa. Kenties yksi tunnetuimmista kuvista on malja, joka samanaikaisesti esittää myös kaksia kasvoja. Ihminen erottaa kuvasta joko maljan tai kasvot, mutta näitä kahta kuvaa ei voi havaita samanaikaisesti. Toisen kuvan erottaminen voi käydä nopeasti tai sitten huomattavasti hitaammin ja jotkut eivät välttämättä näe kuin yhden kuvan.

Geometriassa yksi tunnetuimmista malleista on Neckerin kuutio, jonka voi nähdä eri tavoin moniulotteisena. Tämän tyylisiä piilokuvia on tietenkin olemassa lukematon määrä.

Näiden kuvaesimerkkien on tarkoitus havainnollistaa se, että joku ihminen näkee jotkin asiat hyvin yksipuolisesti. Toinen taas kykenee pinnistelemällä ja aivoja rasittamalla erottamaan asiasta toisenkin näkökulman. Kolmas henkilö saattaa taas seikkailla todellisessa näkökantojen viidakossa ja hänellä on kyky muodostaa niistä myös selkeä kokonaiskuva. Valitettavasti kokonaisuuden hahmottaminen ei ole niin helppoa. Kysymys ei ole edes luontaisesta taidosta, vaan enemmänkin viitsimisestä. Ihminen mieluusti menee sieltä, josta aita on matalin, jolloin aivoja ei tarvitse turhaan rasittaa. Tiettyyn näkökantaan lukkiutuminen ”säästää” käytännössä aivoja.

Psykologian kannalta fundamentalisti on siis usein ihminen, joka tarkastelee asioita puhtaasti yhdellä tavalla. Häneltä puuttuu kyky tarkastella asioita toisen näkökulmasta ja asettua pohtimaan, että ”miltä tuosta toisesta ihmisestä mahtaa nyt tuntua”? Julkisuudessa vastakkain väittelyyn asettuneet henkilöt eivät useinkaan ole fundamentalisti ja luovasti ajatteleva ihminen, vaan kaksi ihmistä, jotka kummatkin tarkastelevat asioita yksipuolisesti. Toinen kenties enemmän yksilön kannalta ja toinen enemmän sosiaaliselta kannalta. Kummallakaan ei välttämättä ole kykyä erottaa asioita kokonaisuuden kannalta. Tällaiset väittelyt jäävätkin usein hyvin hedelmättömiksi, koska kumpikaan osapuoli ei useinkaan kykene tai vaivaudu tutkimaan asiaa laajemmin.

Mediassa käydään aika ajoin kuumia väittelyitä. Onko niiden tarkoituksena oikeasti luoda rakentavaa keskustelua ja tätä kautta parantaa maailmaa? Vai onko kyse sittenkin viihteestä, jossa omiin poteroihinsa kaivautuneet henkilöt provosoivat toisiaan parhaan kykynsä mukaan? Ainakin internetin keskustelupalstat näyttävät useimmiten olevan näitä sotatantereita, joissa rakentavan keskustelun sijaan ainut päämäärä on ensin nolata ja lopulta käytännössä tuhota toinen osapuoli.

Mustavalkoista ajattelua (osa 1)

Sanalla ”fundamentalisti” voidaan hieman yleistäen viitata ihmiseen, joka pyrkii noudattamaan kirjaimellisesti pyhiä kirjoituksia tai osia niistä ja pitää niitä erehtymättömänä auktoriteettina omassa uskonelämässään. Kristillisten ihanteiden kannalta on hyvin vaikea ryhtyä kumoamaan sitä, etteikö esimerkiksi Raamatun noudattamisesta olisi ihmisille hyötyä. Monien pyhien ihmisten erityisenä hyveenä pidetty heidän kuuliaisuuttaan pyhiä kirjoituksia kohtaan.

Nykypäivänä fundamentalisti on rinnastettavissa melkeinpä kirosanaan. Sillä tarkoitetaan ahdasmielistä pilkunviilaajaa, jolta käytännössä puuttuu lähimmäisenrakkaus. Fundamentalisti on siinä valossa kaiken luovan ja järkevän toiminnan vastustaja, joka omalla toiminnallaan pyrkii tuhomaan vapaan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan. Edellä mainittu kuulostaa hieman kärjistetyltä, mutta lopulta tässä kaikessa on pitkälti kysymys juuri kärjistämisestä.

Sanaa fundamentalisti voidaan tutkia vielä paljon laajemmassa mielessä. Tällöin sitä ei enää tarvitse rajata kristinuskon piiriin, vaan sillä tarkoitetaan henkilöä, joka pitää omaa ryhmäänsä ja sen näkemyksiä täysin erehtymättöminä. Voimme puhua siis fundamentalismista, joka liittyy esimerkiksi marxismiin, feminismiin tai liberalismiin.

Jos joku ihminen kaikesta huolimatta kieltää kaikki kytkökset fundamentalismiin, niin se ei tarkoita sitä etteikö hän kuitenkin voisi omassa toiminnassaan ajatella hyvin mustavalkoisesti. Julkisuudessa äärimmäiseksi toisia tuomitsevat ihmiset omaavat kuitenkin itse hyvin äärimmäisiä ajatuksia, jonka vuoksi yhteentörmäykset ovat yleensä voimakkaita. Käytännössä taistelun osapuolia ja niiden mielipiteitä ei voi jakaa oikeisiin tai vääriin, vaan kyse on ihmisryhmistä, jotka tarkastelevat heitä lähellä olevaa aihetta puhtaasti omista lähtökohdistaan.

Mutta millaiset ihmiset sitten ovat herkempiä ajattelemaan asioita mustavalkoisesti? Ovatko nämä ajatukset syntyneet pitkän harkinnan tuloksena, vai onko kysymys jostain aivan muusta?

Englannissa tehtiin hiljattain tutkimus[1], jossa aivokuvauksissa todettiin selviä eroja (poliittisten) konservatiivien ja liberaalien välillä. Käytännössä näiden kuvien perusteella pystyttiin siis päättelemään (ei tietenkään 100%:n varmuudella), että onko kyseessä konservatiivi vai liberaali henkilö. Konservatiiveilla aivoissa oleva mantelitumake oli suurempi. Mantelitumake taas vaikuttaa ihmiseen tunteisiin kuten esimerkiksi vihaan, pelkoihin ja niiden muistamiseen. Vaikka kyseessä on tutkimus joka liittyi ihmisten poliittisiin näkökantoihin, niin ei liene liian rohkeata yhdistää näitä tuloksia myös uskonnolliseen maailmaan.

Koska edellä mainitussa tutkimuksessa kohderyhmä koostui pelkästään aikuisista henkilöistä, niin lopullisia johtopäätöksiä ei voida vetää vielä siitä, että ovatko ihmiset jo syntyneet sellaisiksi, että he omaavat helpommin tietynlaisen arvomaailman. Tämä kysymys on kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä ”tällaiseksi Luoja minut loi” – kommentteja on kuultu paljonkin eri dialogeissa. Harvemmin kuitenkaan konservatiivin tai fundamentalistin suusta!

---

[1] http://www.ucl.ac.uk/news/news-articles/1012/10122301