Mitä on ortodoksisuus (osa 3)

Kenties tässä kohden on hyvä pysähtyä vielä tutkimaan sitä, että millainen ihminen on kristitty ihminen. Onko kristitty ihminen sellainen, joka on kastettu? Onko ihminen kristitty vasta siinä vaiheessa kun hän käy aktiivisesti kirkossa? Vai onko ihminen kristitty näiden edellä olevien lisäksi vasta siinä vaiheessa, kun hän uskoo siihen mitä Kirkko opettaa?

- Jos ajattelemme Kirkon opetusta niin periaattessa uskontunnustus pitää tiivistettynä sisällään sen mihin kristityn ihmisen tulee uskoa. Se luetaan kasteessa ja kirkkoonliittymisessä ja myös jokaisessa liturgiassa. Mitään ei lueta hyvin vuoksi, vaan me täydellä sydämellä ja täydellä ymmärryksellä uskomme siihen mitä lausumme.

Kuinka moni sitten uskoo siihen, mitä uskontunnustuksessa sanotaan? Suomessa (luterilaisen kirkon toimesta) on tehty säännöllisesti kyselytutkimusta siitä, että mihin kirkon opetukseen ihmiset uskovat. Vuonna 2011 alle 40% uskoi Kristuksen ihmeisiin ja ylösnousemukseen ja alle 30% uskoi neitseelliseen syntymään ja Kristuksen toiseen tulemiseen. Tuohon aikaan luterilaiseen kirkkoon kuului vielä yli 77% suomalaisista. Tätä nykyä kaikki luvut ovat tuostakin laskeneet. Suomea kutsutaan edelleen kristilliseksi maaksi, mutta siitä huolimatta tätä nykyä reilusti alle puolet jäsenistä uskoo Kirkon opetukseen! Pelkästään ortodoksisen kirkon jäsenille ei ole samanlaista tutkimusta tehty, mutta olisi todella mielenkiintoista tietää että kuinka moni uskoo siihen  mitä uskontunnustuksessa lausutaan.

Ja nyt kuuluu se kysymys uudestaan, että millainen ihminen on kristitty?

Onko se ihminen joka uskoo ylipäätänsä Jumalaan, vai vaatiiko se myös uskoa Kirkon opetukseen? - Ortodoksisen kirkon näkökulmasta kristitty ihminen on sellainen joka Kirkon jäsenyyden lisäksi uskoo kristinuskon perusasioihin. Monet haluaisivat kuitenkin valita uskonsa perusperiaatteeksi sen aiemmin mainitun näkökulman, jossa ihminen saa muuttaa kirkon opetuksen sellaiseksi, että se vastaisi hänen omia mielihalujaan. Kuitenkaan usko ei voi olla sellaista, joka perustuisi siihen, että mikä on enemmistön mielipide tiettynä aikakautena, tai mihin tieteellinen järkeily ihmistä parhaimmalla tavalla johdattaisi. Ortodoksisuus ei voi koskaan olla sitä!

Edesmennyt Vladimirin seminaarin johtaja isä Thomas Hopko (1939-2015) on sanonut seuraavasti: “Kirkon pyhien kirjoitusten ja pyhien ihmisten opetuksen mukaan Jumalan tuntemista ei voida saavuttaa järkeilemällä. Jumalaa ei voi saavuttaa rationaalisin toimenpitein tai loogisin päättelyin, vaikka sellaisin keinoin ihmiset saattaisivat vakuuttua Jumalan olemassaolosta. Jumala voi pikemminkin tuntea uskon, katumuksen, sydämen puhtauden, hengen köyhyyden, rakkauden ja palvonnan avulla.” (Hopko, 1982  All the Fullness on God, s.18)

Tämän päivän maallistuminen aiheuttaa uskon heikentymistä jo siitäkin syystä, että tieteellinen järkeily näyttäisi olevan ainoa keino todistaa Jumalan olemassaolo. Valitettavasti tieteellinen järkeily ei ole jotain yli-inhimillistä, vaan tiede on ihmisen itsensä luoma järjestelmä hahmottaa tätä ympäröivää maailmaa. Tämä luo itsessään jo suuren ongelman. Miten voimme yrittää mahduttaa Jumalan sellaisen järkeilyyn perustuvan järjestelmän sisään, mihin Jumala ei kuitenkaan voi mahtua? Ainut keino onkin tuo hengellinen tie, jonka parhaimpana oppimisen keinona eivät ole internetistä saatavat tiedot taikka paksut kirjat, vaan Kirkon pyhät toimitukset, jotka vahvistavat ihmistä elämään rakkaudessa ja Jumalan tahdon mukaan. Tästä huolimatta tiede voi hyvällä tavalla tukea uskontoon liittyvää tutkimusta, vaikka se ei itsessään voi tehdä Jumalaa ihmisille tiettäväksi. Jumala tulee tiettäväksi ainoastaan sillä tavoin miten Kristus itse on sen sanonut: “Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Matt. 11:25-27)

Älykkyys ja usko

Mistä moinen otsikko?

Olen tässä jo pariinkin otteeseen törmännyt uutisointiin, jossa kerrotaan tutkimuksesta minkä päätelmänä uskonnolliset ihmiset ovat vähemmän älykkäitä. Tässä LINKKI englanninkieliseen uutiseen (The Independent 12.8.2013).

Äkkiseltään voisi siis vetää johtopäätöksen, että uskovaiset ovat sellaisia vähemmän koulutettuja ihmisiä, jotka eivät kykene kunnolla loogiseen ajatteluun. Sellaiseen ajatteluun jossa tieteellisesti tutkituilla ja toteen näytettävillä asioilla on elämän kannalta se suurin merkitys. Uskon ja uskonnollisuuden taas monesti nähdään sotivan juuri näitä asioita vastaan. Ateisti on taas vapautunut tällaisista vanhakantaisista uskonnollisista ajatusmalleista ja hän kykenee järkevään tieteelliseen ajatteluun. (Tämähän on jo tuttua juttua Neuvostoliiton varhaisvuosista ja uskonnonvastaisesta taistelusta).

Mitäs tähän sitten voisi sanoa?

En ole mitänkään järkyttynyt tai yllättynyt tällaisesta tutkimuksesta. Itse asiassa se vaikuttaa aika luonnolliselta. Itse sovin varmasti näillä mittapuilla aika hyvin tähän vähäjärkisten kategoriaan, jos älykkyysosamäärää mitataan nimenomaan matemaattisin testein. Yleisestä matematiikasta kirjoitin näet ihan rehellisen approbaturin, joten sekin kielii varmasti jotakin järjenjuoksustani.

Mutta uskonasioita tai edes ihmisen tunteita sekä sosiaalisia taitoja ei voi mitata matemaattisin kaavoin. Lisäksi korkeasti koulutetut ihmiset nauttivat pääsääntöisesti paremmasta elintasosta. Siitä on taas huomattavasti matalampi kynnys kiintyä enemmän maallisiin asioihin ja unohtaa sen myötä hengelliset asiat.
Kristuskaan ei valinnut opetuslapsikseen kirjanoppineita, vaan aivan tavallisia oppimattomia kalastajia, joista tuli lopulta mitä parhaimpia opettajia ja saarnaajia. Tämä ei tarkoita sitä, että korkeasti koulutetut eivät voisi olla hyviä kristinuskon opettajia. Kirkon tunnetuimmat opettajat (Basileios Suuri, Johannes Krysostomos ja Gregorios Teologi) olivat kaikki oppineita. Samaan hengenvetoon voisi myös sanoa, että merkittävimmät harhaoppien perustajatkin olivat korkeasti oppineita.

Kristuksen opetuksesta käy kuitenkin ilmi se, että uskossa yksinkertaisuus on hyvä asia.
"Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt." (Luuk. 10:21)

Tällä Kristus ei tarkoita sitä, että meidän tulisi ihannoida vähä-älyisyyttä, vaan sitä että emme ylpisty ja tukehdu liialliseen järkeilyyn. Kun me puhumme Jumalan tuntemisesta, niin se ei tapahdu kirjaviisauden ja älykkyysosamäärän kautta, vaan kokemuksen ja sydämen kautta. Ongelma onkin siinä, että me yritämme saada uskosta hyötyä järkeilemällä, ilman kokemusta. Miten ihminen voi saada tuota hyötyä, jos hän ei ensin mene kirkkoon ja huomaa, että miten se vaikuttaa häneen?

Kyllähän me esimerkiksi tyydymme käyttämään mikroaaltouunia jo sillä perusteella, että me saamme sillä ruuan tai juoman lämpimäksi. Me emme ryhdy lukemaan satoja sivuja siitä, että miten mikroaallot vaikuttavat. Me emme myöskään ryhdy purkamaan tuota laitetta pieniksi osiksi, jotta varmasti tiedämme kaiken mitä siinä on. Me todellakin olemme tyytyväisiä siitä, että miten se vaikuttaa. Miksi emme siis uskossakin voisi ensimmäisenä kokeilla sitä, että miten se käytännössä vaikuttaa, eli mitä tapahtuu kun me vapaasta tahdostamme, avoimin mielin ja sydämin menemme kirkkoon.

Tämä tutkimus ei siis lopulta ole mitenkään yllättävä, mutta irrallisena otsikkona se tietysti näyttää hyvältä kortilta siinä maallistuneen median värisuorassa, jolla kristinuskoa koetetaan lytätä.