"Kehdosta hautaan" - AVIOLIITTO

Hääliturgia Nurmeksen ortodoksisesta kirkosta. Kuva: Birgitta Selin

Avioliittoon vihkimisen sakramentissa mies ja nainen ottavat vastaan Jumalalta siunauksen, jonka tarkoituksena on vahvistaa heitä yhdessä tehtävään matkaan kohti Jumalan valtakuntaa. Varsinaista vihkimistoimitus edeltää kihlaus, sormusten vastaanotto. Kirkollinen kihlaus voidaan toimittaa erikseenkin. Se on lupaus tulevasta avioliitosta ja se ei voi olla pysyvä tila. Ortodoksisessa kirkossa kihlauksessa laitetaan sormus oikeaan nimettömään. Monesti kysytään, että mistä tämä johtuu? Itäisessä perinteessä ja esimerkiksi Lähi-idän kulttuurissa oikea käsi on nähty hyviä ja voimallisia tekoja tekevänä kätenä. Sen vuoksi sormuskin laitetaan oikeaan käteen.

Vihkitoimituksen eräs keskeisimmistä kohdista on vihkiparin kruunaaminen. Suomessa on yleisesti käytössä slaavilainen perinne, jonka mukaisesti vihkiparin päiden päällä kannatellaan kruunuja. Avioliittoon vihityt mies ja nainen ovat oman kotinsa kuningas ja kuningatar, mutta he myös muodostavat oman pienen seurakunnan jonka tehtävänä on auttaa ja tukea toinen toisiaan mutta myös lähimmäisiä. Vihkikruunut saavat täydellisen kirkkautensa Jumalan valtakunnassa, josta ihminen pääsee jo tässä maailmassa osalliseksi kirkon pyhien toimitusten kautta.
Kreikkalaisessa perinteessä kruunujen sijaan käytetään seppeleitä, jotka viittaavat marttyyrien kilvoitukseen, heidän uhrauksiinsa ja lopulliseen voittoon. Tämäkin liittyy läheisesti kristilliseen ajatteluun. Elämä ei ole aina helppoa, kuten ei avioparin yhteinen elämäkään ole vastoinkäymisistä vapaata. Avioliitossa täytyy pystyä kunnioittamaan puolisoa ja tekemään tämän puolesta uhrauksiakin, sillä itsekkyys ei voi koskaan kantaa pitkälle. Avioliitto ei luo tyhjästä rakkautta, sillä sitä pitää olla jo valmiina, mutta avioliitto vahvistaa ja enentää jo olemassa olevaa rakkautta, jonka voimistamana aviopari selviää elämän vaikeistakin hetkistä. Olennaista on että kummatkin ovat ottaneet avioliittoon vihkimisessä Kristuksen mukaan yhteiseen elämään ja he ovat valmiita myös elämään Kristuksen opetuksen mukaan.

Tämä edellä mainittu on tärkeä seikka, sillä liian usein ihmisillä on tapana toimia niin, että he pyytävät Jumalalta monia asioita, mutta eivät ole kuitenkaan valmiita toimimaan Jumalan tahdon mukaan. Voisi sanoa, että avioliiton onnellisuuden ja hyvinvoinnin perustana on juuri se, että aviopari toimii Kristuksen opetuksen mukaan. Eräässä vihkimisen rukouksessa pyydetään, että Jumala täyttäisi avioparin kodin kaikella hyvällä, jotta sitä samaa hyvää tämä aviopari voisi välittää myös niille, jotka apua tarvitsevat. Pyynnöt eivät perustu itsekkäisiin syihin, vaan nimenomaan siksi, että maallinen hyvinvointi antaa edellytykset auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua.
Totta kai vihkimisessä pyydetään paljon muutakin, mutta keskeinen ajatus on, että siunauksen pyytäjät toimivat siunauksen edellyttämällä tavalla. Vihkitoimituksen loppupuolella vasta vihitty aviopari ottaa yhteisen elämänsä ensimmäiset askeleet papin taluttaessa heidät kolmesti vihkipöydän ympäri. Tämän ympärikäymisen aikana kuoro laulaa yhden ortodoksisen kirkkomusiikkiperinteen riemukkaimmista veisuista, "Jesajan tanssin".

Kreikkalaiset häät

Sain kunnian olla mukana kreikkalaisissa häissä. Nämä häät eivät olleet kreikkalaisen mittapuun mukaan erityisen suuret, sillä väkeä oli noin 250 henkeä. Ennen kirkkoon menemistä morsiamen talossa kävi kova kuhina. Pukeminen tapahtui yläkerrassa ja isä ja veli asettivat kengät morsiamen jalkoihin. Pukemisen jälkeen sisälle marssi soittajia ja ihmiset lauloivat häälauluja. Koskettavin kohta noissa lauluissa oli se, kun sulhasen äiti lauloi. Siinä hän pyysi morsianta pitämään tästedes hyvää huolta hyvästä pojastaan.

Autokolonna lähti kotitalosta kohti kaupunkia ja kirkkoa. Autojen töötit lauloivat lähes taukoamatta, kun kaikille tehtiin tiettäväksi, että tässä ollaan nyt häihin menossa. Itse asiassa kovan metelin pitäminen kuului asiaan alusta lähtien. Ennen vanhaan ammuttiin aseilla ilmaan, joka nykyään oli kiellettyä. Uskallan väittää, että maaseudulla edelleenkin paukutellaan aseilla. Kaupungissa pitää tyytyä kovaäänisten ilotulitteiden käyttöön, jota saimmekin kuulla, niin kotipihalla, kuin kirkon pihalla ja vielä hitusen hääjuhlissa.

Jumalanpalvelus oli ilmoitettu alkavaksi klo 18, mutta kello taisi olla 18.30 kun morsian saapui paikalle. Ihmiset olivat olleet kaikessa rauhassa kirkon pihalla odottelemassa. Kysymys oli siis puhtaasti noin ajasta. Olisi ollut hauska huomata millaisessa paniikissa Suomessa olisi oltu jos morsian olisi ollut enemmän kuin 10 minuuttia myöhässä.

Itse häätoimituksesta en tässä yhteydessä kerro sen enempää. Totean kuitenkin, että kameroiden käyttö oli kohtuutonta ja häiritsevää. Erityisen palkatut kuvaajat isoine video ja tavallisine kameroineen, ottivat kuvia kaikista mahdollisista paikoista puskien samalla pappeja hieman sivuun siitä. Normaalia hulinaa paikallisten mielestä. Lisäksi häät menivät hyvin rauhallisesti, koska ihmiset olivat siivoa ja uskonnollista porukkaa. On kuulemma sellaisiakin häitä, joissa ihmisten hälinä ja puheensorina käy niin kovaksi, että papin on ollut pakko keskeyttää toimitus hetkeksi ja pyytää ihmisiä olemaan hiljempaa.

Kirkosta siirryttiin hääjuhliin erääseen ravintolaan. Tarjoilu pelasi moitteettomasti. Jokainen sai heti alkupalalautasen eteensä. Sitten kun siinä oli tovi syöty niin hääpari saapui paikalle ja tällöin leikattiin samoin välittömästi hääkakku ja sitten häätanssi. Vasta tämän jälkeen alkoi ruokailu pitemmän kaavan mukaan ja siinä lomassa sitten soitettiin ja tanssittiin. Lopuksi tarjottiin jäätelöä ja hääkakkua jälkiruuaksi. Raamatusta olikin jo käynyt tutuksi se fakta, että häistä ei viini lopu. Tosin, kreikkalaiseen kulttuuriin ei kuulu kohtuuton juominen, joten siltä osin juhlat olivat siistit.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvä mielenkiintoinen ja juhlat jatkuivat kuulemma aamutunneilla saakka. On vain todettava se, että kreikassa kaikki on hieman suurempaa ja kovaäänisempää...