Blogin valvova silmä

En tiedä kuinka paljon ihmisillä on tietoa sivujen ja blogien ylläpitämisestä. Täytyy nyt kuitenkin tehdä tunnustus, että minäkin pystyn saamaan jonkin verran tietoja siitä, että kuinka paljon kävijöitä täällä blogissa liikkuu ja mistä päin maailmaa he tätä selaustyötään tekevät. En tietenkään pääse käsiksi IP-osoitteisiin, joten ketään en voi sillä tavoin yksilöidä.

Huomasin tätä ja muuta statistiikkaa tutkiessani, että minun blogini on jostain kumman syystä listattu partiolaisten wiki-sivuston blogilistalle, joka on sivulla http://wiki.partio.net/Blogi
Sieltä löytyy seuraava lista:

Tämän jälkeen minun oli pakko katsoa vanhoja blogikirjoituksiani... Ja toden totta. Löytyihän minulta ainakin yksi (ellei jopati kaksi) partiota käsittelevää kirjoitusta. Jälleen kerran kirjoitukseni ovat päässeet arvoon arvaamattomaan. En ole ollut aktiivisesti mukana enää partiossa pitkään aikaan. Siitä huolimatta joku on kokenut tämän ja erään toisen kirjoituksen niin merkittävänä, että minut on pistetty tähän listaan.

Kiitos ja kumarrus. Minun lienee syytä kirjoittaa lähiaikoina pari partioon liittyyvää juttua, niin voin sitten edes jossain mielessä lunastaa paikkani tuossa blogilistassa.

Muistoja partiosta

Niin, sitä tuli aikoinaan oltua aika aktiivisesti mukana partiotoiminnassa. Olin suhteellisen ylienerginen kaveri siihen aikaan, joten ihmettelen oikeastaan etten saanut sieltä lemppuja.

Mukavimmat muistot ovat leireiltä. Monia tapahtumat ovat jääneet mieleeni. Kylmät talvet ja kaminateltta ja kaverin paleltuneet kädet. Kaiken kukkuraksi tuolla leirillä naapuriteltan katto paloi. Huh ja hei.

Vielä palaa mieleeni tapaus, jossa lähdimme teltasta parin kaverin kanssa pimeään seikkailemaan ja taskulampusta loppui sitten patterit. Suunnistimme takaisin kohti telttaa, kunnes tuli sellainen olo, että sitä ei ikinä löydy. Pysähdyimme paikallemme ja aloimme huutamaan apua. Hetken kuluttua 5 metrin päässä syttyi taskulamppu ja kaverini Pete astui ulos teltasta: "Mitä ihmettä te möykkäätte täällä!?!" - Lähestulkoon nolo juttu, mutta pahuksen hauska näin jälkikäteen :)

Kerran hukkasin taskulampun teltassa. Käänsin makuupusiin nurinniskoin, tarkistin makuualustan alta, kavereitten makuualustojen alta, omasta repusta.... ei löytynyt mistään. Tajusin pitkän etsinnän jälkeen, että omalla taskulampullahan sitä oli tullut omaa taskulamppua etsittyä. - Lähestulkoon nolo juttu, mutta pahuksen hauska sekin.

Kerran kiipesin partikämpän katolle. Mukanani oli pahvilevy, jolla sitten tukin suvupiipun. Mökin väki ei jäänyt neuvottomaksi. Taas kerran ystäväni Pete kömpi esiin ja heitti tikalla minua sääreen niin, että tikka jäi siihen pystyyn. Siinä vaiheessa otin suosiolla pahvilevyn pois savupiipun päältä. - Lähestulkoon nolo juttu, mutta sekin hauska näin jälkikäteen.

Parhaimmat elämäni naurut olen saanut partioleireillä. Siis mukavaa on ollut. Taidanpa pistää omat muksut partioon. Oppivat tuntemaan kasvit ja eläimet, oppivat suunnistamaan ja suojelemaan luontoa... ja todennäköisesti heilläkin tulee olemaan pahuksen hauskaa.