KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Synneistä pahin

"Ihan sama!" Tuttu tuhahdus, jonka kuulee useimmiten lapsen tai nuoren suusta. Facebookissa asia hoidettaisiin sanoilla "Ei voisi vähempää kiinnostaa", jota seuraisi linkki johonkin uutiseen tai muuhun turhauttavaan asiaan.
Ihminen haluaa edellä mainituin tavoin osoittaa välinpitämättömyyttä jotain asiaa kohtaan, vaikka lopulta kyse on enemmänkin turhautumisesta kuin välinpitämättömyydestä.

Syntejä on monenlaisia ja jotkut ovat asettaneet niitä pahemmuusjärjestykseenkin. Tämä ei ole kuitenkaan välttämätöntä, sillä jokainen synti vie ihmistä poispäin Jumalasta. Joku voisi sanoa, että eihän rahanhimo ole niin vaarallista. Rahanhimo sai kuitenkin Juudaksen toimimaan, jonka seurauksena Kristus ristiinnaulittiin. Vähäpätöisenä pidetty synti voi lopulta johtaa hyvin pahoihin asioihin.

On kuitenkin yksi synti, johon kaikki muut synnit kytkeytyvät. Kyse on juuri välinpitämättömyydestä. Jos rakkaus on kaiken hyvän edellytys, niin rakkauden vastakohdan täytyy olla se, mikä johtaa pahuuteen. Viha ei ole rakkauden vastakohta, sillä viha on tunnetila, joka oikein käytettynä antaa ihmiselle voimaa taistella epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä vastaan. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys, jossa toista ihmistä ei enää ole.

Välinpitämättömyys on lisääntynyt ja me itse ruokimme sitä. Me pystymme antamaan omille lapsillekin huonon esimerkin välinpitämättömyydestä jo sillä, että me emme huomioi heitä tarpeeksi. Saatamme olla fyysisesti läsnä, mutta henkisesti olemme jossa aivan muualla. Todellinen kohtaaminen jää siis olemattomaksi. Lapset kantavat kotoa opitin välinpitämättömyyden siemenen myöhemmin kouluun.
Opettajat ovat huomanneet, että oppilaiden perushuomaavaisuus on käynyt vähiin. Opettajia ei tervehditä käytävällä ja kiitokset, ole hyvät ja anteeksipyynnöt ovat joskus kiven takana. Huomaavaisuus on tärkeä asia, sillä sen kautta me opimme kohtaamaan toisen ihmisen. Huomaavaisuuden puute taas vahvistaa välinpitämättömyyttä.

Itsekeskeisyys ruokkii myös välinpitämättömyyttä. Kun toiminnan taustalla on omien etujen tavoittelu ja suurimman hyödyn saaminen, niin sivutotteena syntyy taas välinpitämättömyyttä. Nykypäivän taloudellinen epävarmuus ja suoranainen kaaos on syntynyt juuri sen vuoksi, että taloudelliset hyödyt pyritään maksimoidaan. Ja jos haluat saada tarpeeksi hyötyä, niin pitää osata olla itsekeskeinen ja välinpitämätön. Hyödyn tavoittelussakin tulee jossain vaiheessa katto vastaan ja tämä maailmaanlaajunen kaaos on sen seurausta.

Saamme lukea järkyttäviä uutisia väkivallasta, joukko- ja perhesurmista yms. Välinpitämätön ihminen pystyy tekemään toisille mitä tahansa, koska sillä ei ole sananmukaisesti väliä. Yhä enemmän on niitä ihmisiä joilla on kieroutunut käsitys väkivallasta ja sen seurauksesta. Eiväthän nämä ihmiset ole henkisesti terveitä, mutta se ei riitä selitykseksi. Jokin on saanut niin monet henkisesti epätasapainoisiksi ja taas uskallan väittää, että mielenterveysongelmien taustalta löytyy välinpitämättömyys ainakin jossain muodossa.

Miten sitten pystymme taistelemaan välinpitämättömyyttä vastaan?
Voisimme aloittaa tosiaan siitä, että antaisimme lapsille terveen mallin välittämisestä ja huomaavaisuudesta. Ainakin itselläni on vielä paljon parannettavaa, sillä liian usein olen kotona fyysisesti lasten kanssa läsnä ja henkisesti jossain aivan muualla. Useimmiten juuri täällä bittimaailmassa. Jospa nyt olisikin hyvä aika pistää tietokone hetkeksi kiinni ja olla oikeasti läsnä omille lapsille ja muille ihmisille. Tämä koskee niin minua kuin sinua.