Juuri pidetyn piispainkokouksen päätöksistä on uutinen myös meidän kirkkokuntamme sivuilla: http://www.ort.fi/fi/index.php?we_objectID=8607
Kokouksessa kiinnitettiin huomiota papiston koulutukseen, aikuisopetukseen ja kirjallisuuden tuottamiseen. Mieltäni lämmitti nimenomaan tuo valistustyöhön panostaminen. Se on seikka mihin meilläkin on onneksi alettu kiinnittämään enemmän ja enemmän huomiota.
Yksi valistustyön päämääristä on se, että me järjellä pohdimme niitä uskonasioita, jotka ovat meidän inhimmillisen käsityskykymme rajoissa. Valitettavasti me helposti miellämme uskon asiaksi, johon ei tarvitse liittää järkeä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Usko ilman järkeä muttuu tapauskovaisuudeksi, joka voi itse asiassa olla hyvin vaarallista. Kristus oli usein törmäyskurssilla fariseusten ja lainopettajien kanssa liittyen uskonmukaiseen elämään. Esimerkiksi sapattikäskyn noudattaminen oli kuin punainen vaate fariseuksille.
Elämme nyt aikaa, jossa ihminen janoaa lisää tietoa lähestulkoon kaikesta. Uutisia seurataan tiiviisti ja internetin myötä kätemme ulottuvilla on suunnaton määrä tietoa, johon verrattuna kaupunginkirjaston tekstimäärä alkaa näyttää pikkulapsen kuvakirjalta.
Viime marraskuussa toteutettu aikuiskristinoppikoulu (Pohjois-Karjalassa) osoitti sen, että kiinnostus uskonasioihin on suuri. Yksi keskeisimmistä palautteista olikin se, että tällaista opetusta pitää saada lisää. Opetus oli sisällöltään yksinkertaista perustietoa.
Tällä hetkellä meillä tuotetaan sellaista kirjallisuutta, joka pitää sisällään melko syvällistä teologiaa. Asia ei ole sinäänsä mitenkään ihmeellistä, sillä kirjoituspöydän ääressä istuvat "teologian ammattilaiset" (papit, luostariväki ja muut kirjanoppineet).
Viime papiston kokouksessa tuli esille eräs edesmenneen arkkipiispa Paavalin neuvoista opetuspuhetta pitävälle papille. Opetuspuheen (saarnan) tulee olla sellainen, että 12-vuotiaskin sen tajuaa. Tämä toteamuksen tarkoituksena ei ole vähätellä kirkkokansaa. Kyllä minunkin mieleeni jää paljon enemmän silloin, kun puhe on yksinkertaista ja selkeää. Tämä neuvo tulisi ottaa hyvin vakavasti.
Me tarvitsemme tietysti syvällistä hengellistä opetusta ja teologista kirjallisuutta. Jokin on kuitenkin pielessä 3/4 osaa opetuksesta ja kirjallisuudesta pitää sisällään asioita, joita emme tahdo ymmärtää sitten millään. Itse olen ryhtynyt lukemaan taas kirjoja, joita jouduin tenttimään ensimmäisenä opiskeluvuonna. Vasta nyt olen alkanut edes vähäisessä määrin ymmärtämään niiden sisällöstä jotain. Olenko ainut näin yksinkertainen?
Isä Mikko Sidoroff opettaa aikuiskriparilaisia Sikrenvaaran leirikeskuksen kirkossa.
