KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

torstai 16. heinäkuuta 2009

Julkinen yksityisyys = Facebook

Kirjoitin joskus aiemmin muutamia ajatuksia tästä maailmankuulusta Facebookista. Pitää myöntää, että olen kuulunut siihen jo pitemmän aikaa ja tarkistan sen päivittäin. Nyt sitten kuuluu kysymys, että mikä siinä oikein kiinnostaa ja mitä kaikkea me sinne laitammekaan?

Positiivistahan tässä on se, että ihmisten on helpompi olla yhteydessä toisiinsa. Vanhoja koulukavereita ja lapsuudenystäviä löytyy kuin sieniä sateella. Sehän on ihan hyvä juttu. Lisäksi toisille on helppoa lähettää sähköpostia murehtimatta osoitteesta, sen kun kirjoittaa nimen, niin jo on posti lähettämistä vaille valmis. Lisäksi on olemassa chattitoiminta, jolla voi ihan reaaliaikaisesti kirjoitella viestiä toiselle. Hommahan on hyvin mutkatonta.

Valokuvien pistäminen Facebookkiin ja erilaisten albumien luominen on myös erittäin yksinkertaista ja kivutonta. Käytännössä bookki on tätä nykyä monen ihmisen kotisivu, josta löytyy valokuvat ja tilannepäivitykset aina vessastakäymisestä ulkomaanmatkoihin.

Facebookista löytyy myös kaikkea oheissälää peleistä visailuihin ja kaiken maailman persoonallisuusarvioihin, joista suurimmann osan tulokset ovat yhtä vakuuttavia kuin roskalehtien horoskoopit. On helppo huomata, kenellä kaverilla on tylsä päivä, kun tämän oma sivu on täynnä eri visailujen tuloksia.

Mikä on sitten yksityisyyden rooli tässä yhteisössä? Ainakin päällisin puolin vaikuttaa siltä, että jokainen voi antaa valikoitua tietoa valikoiduille ihmisille. Suhteellisen helposti voi rajoittaa omien sivujen lukuoikeuksia ei niin hyviltä kavereilta. Kätsää eikös?

Mutta sitten herää kysymys siitä, että miten sinun omia tietojasi käyttävät enemmän näkymättömät tahot? Suurta kohua herätti ensinnäkin se, että sivun ylläpitäjä meinasi pidättää itselleen oikeudet kaikkiin kuviin mitä ihmiset ovat sinne ladanneet. Tämä ei ainakaan tässä muodossa toteutunut suuren vastustuksen vuoksi.

Edelleen herää kysymys siitä, että kuka lopulta rahoittaa noinkin laajan sivuston ylläpitämistä? Mainoksia on lopulta hyvin minimaalinen määrä suhteessa siihen, kuinka paljon mainosrahaa moisen touhun pyörittämiseen todellisuudessa tarvittaisiin.
Vaikuttaakin siltä, että "isoveli" kustantaa aika paljon ylläpidosta. Ja mikäs siinä... onhan se hyvä tietää, että meidän tottumuksia ja mieltymyksiä tarkkaillaan ja mahdolliset epäilyttävät henkilöt pääset sitten "vahvaan kirjaan".

Mutta ihan oikeasti...kannattaa miettiä mitä sivustolle laitat. Murtovarkaat kyttäävät ihmisten tilannepäivityksiä ja tieto mahdollisesta ulkomaanmatkasta saattaa olla varkaille oikea avoin kutsukirje.

Me osaamme suojella omaa yksityisyyttämme, mutta se on lopulta suhteellinen käsite Naamakirjassa...