Virpomisperinteestä

Tämä seuraava teksti on toistunut blogissani aiemminkin. Olen yrittänyt tarjota sitä myös muutamaan paikallislehteen mielipidekirjoituksena. Tämä teksti on vapaasti kaikkien käytettävissä ja myös kopioitavissa ja julkaistavissa. Kiitokset Helena Mehtoselle kieliopillisesta oikoluvusta.

Palmusunnuntai ja siihen liittyvä virpomisperinne ovat monelle lapselle erityistä aikaa. Pajunoksien hakeminen ja niiden koristelu ovat mukavaa puuhaa, josta vanhemmatkin pääsevät osallisiksi. Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu olennaisena osana virpomavitsojen siunaaminen palmusunnuntain aaton jumalanpalveluksessa. Virpomavitsoja siunataan myös kouluissa ja päiväkodeissa palmusunnuntaita edeltävällä viikolla.

Kaiken huipentuma on itse virpominen palmusunnuntain aamuna. Virpojat pukeutuvat pyhävaatteisiin ja lähtevät jo varhain aamulla virpomaan sukulaisia, ystäviä ja naapureita välittäen näin juhlan sanomaa ja siunausta koteihin. Juhlan sanomana julistetaan siis Kristuksen ratsastamista Jerusalemiin, jossa kansa otti hänet Vapahtajana ja kuninkaana vastaan. Alkuperäiseen virpomisperinteeseen kuuluu se, että virpojat tekevät useita vitsoja, jotta jokaiseen virpomispaikkaan voidaan jättää lahjaksi siunattu virpomavitsa. Virpojille on tapana antaa palkkio, mutta oikeaoppisesti palkanmaksu tapahtuu vasta viikkoa myöhemmin pääsiäisenä, jolloin myös paasto päättyy. Palkka ei kuitenkaan saa olla tärkein syy virpomiselle.
Läntisessä Suomessa noudatetaan enemmän nk. trulliperinnettä, johon kuuluu, että pääsiäistä edeltävänä lauantaina noidiksi pukeutuneet lapset kiertelevät ovelta ovelle. Tämä tapa on muodostunut vanhasta kansanperinteestä, jonka mukaan karja oli alttiina pahalle juuri pitkäperjantaina ja lankalauantaina. Kristillisessä mielessä tälle tavalle voi jollain tavoin hakea oikeutusta siitä, että paha on liikkeellä juuri Kristuksen levätessä haudassa. Trullit edustivat tässä kansanperinteessä nimenomaan pahoja voimia, eivätkä trulleiksi alkujaan pukeutuneetkaan lapset, vaan vanhemmat naiset. Kiertelevät trullit saattoivat leikata kotielämistä karvatuppoja tai tehdä muita taikoja. Kysymys on siis ollut suoranaisesta kansanperinteeseen liittyneestä noituudesta. Lieneekö nykyisessä noitien ovelta ovelle kiertämisessä kysymys alunperin ollut jonkinlaisesta pahan lepytyspalkkiosta. Sen tietänevät paremmin kansanperinteen tutkijat.
Näiden kahden käytännön sekoittumista saattavat jotkut pitää täysin harmittomana ilmiönä, mutta kristilliseltä kannalta katsottuna asia ei kuitenkaan ole täysin samantekevä. Palmusunnuntain sanoma perustuu suoraan evankeliumin tapahtumiin ja virpomisen tarkoituksena on välittää siunausta ja juhlan sanomaa. Noitaperinteessä taas viitataan noituuteen ja pahan toimintaan, ja sen oikea ajankohta on lauantai lähes viikkoa myöhemmin. Miten voimme välittää palmusunnuntain jumalallista ja riemullista siunausta, jos virpojien pukeutuminen viittaa johonkin aivan muuhun kuin siunauksen välittämiseen? Voiko siunausta ja noituutta lopultakaan hyvällä omallatunnolla millään tavoin yhdistää toisiinsa?
Lapsille asia tulisi osata esittää hyvin perustellusti, mutta silti yksinkertaisesti. Virpojien ei tarvitse pukeutua täysin arkisesti, sillä kauniisiin pyhävaatteisiin pukeutuminen tuntuu lapsista varmasti omalla tavallaan erikoiselta ja arvokkaalta. Samalla pukeutuminen auttaa lasta ymmärtämään myös juhlan luonteen paremmin. Lapsia voi muistuttaa, että vuodessa on sellaisiakin päiviä, jolloin hullunkurisesti pukeutuminen on täysin oikeutettua ja sopivaa.
Lapsia kannattaa muistuttaa myös siitä, että virpomisessa kysymys ei ole karkin tai rahan pyytämisestä, vaan juhlan toivotuksesta ja siunauksen välittämisestä. Vaarana on, että annamme lasten ymmärtää hyväksyvämme kerjäämisen, mikä ei  tietenkään ole tarkoitus.
Karkkia ja rahaa pyytävät pikkunoidat ovat alkaneet aiheuttaa jo sellaisiakin vastareaktiota, että monet ihmiset jättävät ulko-oven avaamisen väliin noina juhlapyhinä. Ei tätä tarvitse mitenkään ihmetellä, sillä olen kuullut sellaisestakin, että ”virpojille” eivät ole kelvanneet kolikot vaan ainoastaan setelirahat!

Lapsia tästä ei voida syyttää, sillä me aikuiset itse annamme heille mallin arvomaailmasta ja pyhyyden kunnioituksesta. Suurin vahinko tapahtuu juuri silloin, kun suhtaudumme kristillisiin juhliin niin välinpitämättömästi, että annamme noituuden sekoittua siunaukseen. Toinen suuri vahinko tapahtuu siinä, että opetamme lapsia pyytämään rahaa tai karkkia ilman, että sen eteen on oikeasti ensin tehty työtä. Tällainen perinne on tarpeetonta kerjäämistä, jonka seurauksena saattavat yhä useamman talon ovet pysyä lukittuina juuri palmusunnuntaina.
Toivonkin kaikkien välittävän eteenpäin perinnettä, jossa juhlan merkitys ja sanoma tulee arvokkaalla ja alkuperäisellä tavalla esille.

Pikku-Anna tuomassa virpomavitsoja palmusunnuntain aaton ehtoopalvelukseen.

Voiko siunausta sekoittaa noituuteen?

Palmusunnuntai ja siihen liittyvä virpomisperinne ovat varmasti monelle lapselle mieluista aikaa. Pajunoksien hakeminen ja niiden koristelu ovat mukavaa puuhaa, josta vanhemmatkin pääsevät osallisiksi. Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu olennaisena osana virpovitsojen siunaaminen launtai-illan jumalanpalveluksessa. Monesti virpomavitsoja siunataan myös kouluissa ja päiväkodeissakin Palmusunnuntaita edeltävällä viikolla.
Kaiken huipentumana on itse virpominen Palmusunnuntai aamuna. Virpojat pukeutuvat pyhävaatteisiin ja lähtevät jo aamulla varhain virpomaan sukulaisia, ystäviä ja naapureita, välittäen näin juhlan sanomaa ja siunausta koteihin. Juhlan sanomana julistetaan siis Kristuksen ratsastamista Jerusalemiin, jossa kansa otti hänet vastaan Vapahtajana ja kuninkaana. Alkuperäiseen virpomisperinteeseen kuuluu se, että virpojat tekevät useita virpomavitsoja, jotta jokaiseen kotiin on voitu jättää siunattu virpomavitsa lahjaksi. Virpojille on tapana antaa palkkio, mutta oikeaoppisesti itse palkanmaksu tapahtuu vasta viikkoa myöhemmin Pääsiäisenä, jolloin myös paasto päättyy. Palkan saaminen ei kuitenkaan saa olla virpomisen tärkein motiivi.

Läntisessä Suomessa on enemmän valloillaan nk. trulli-perinne, jossa Pääsiäistä edeltävänä launtaina noidiksi pukeutuneet lapset kiertelevät ovelta ovelle. Tämä tapa on muodostunut vanhasta kansanperinteestä, jossa uskottiin karjan olleen alttiita pahalle juuri Pitkäperjantaina ja Lankalauntaina. Kristillisessä mielessä tälle tavalle voi jollain tavoin hakea oikeutusta sillä, että paha on liikkeellä juuri silloin, kun Kristus lepäsi haudassa. Trullit edustivat tässä kansanperinteessä nimenomaan pahoja voimia. Trulleiksi eivät alkujaan pukeutuneet lapset, vaan vanhemmat naiset. Kiertelevät trullit saattoivat leikata kotielämistä karvatuppoja tai tehdä muita taikoja. Kysymys on ollut siis suoranaisesta kansanperinteeseen liittyneestä noituudesta. Lieneekö nykyisessä noitien ovelta ovelle kiertämissä kysymys olleen jonkinlaisesta pahan lepyytyspalkkiosta. Sen tietävät varmasti paremmin nykyiset kansanperinteen tutkijat.

Näiden kahden käytännön sekoittumista saattavat jotkut pitää täysin harmittoman ilmiönä. Kristilliseltä kannalta katsottuna asia ei tietenkään ole täysin samantekevä. Palmusunnuntain sanoma on puhtaasti kristillinen ja evankeliumiin perustuva. Virpomisen tarkoituksena on välittää siunausta ja juhlan sanomaa kaikille. Noitaperinteessä taas viitataan noituuteen ja pahan toimintaan ja sen oikea ajankohta on lähes viikkoa myöhemmin oleva lauantai. Miten me voimme välittää Palmusunnuntain jumalallista ja riemullista siunausta siten, että virpojien pukeutuminen viittaa johonkin aivan muuhun kuin kristillisyyteen ja siunaukseen? Voiko siunausta ja noituutta lopulta hyvällä omallatunnolla millään tavoin yhdistää toisiinsa?

Lapsille asia tulisi tietysti osata esittää hyvin perustellusti mutta silti yksinkertaisesti. Pukeutumisen ei tarvitse virpojilla olla kuitenkaan täysin arkinen. Kauniisiin pyhävaatteisiin pukeutuminen tuntuu lapsista varmasti omalla tavallaan erikoiselta ja arvokkaalta. Samalla pukeutuminen auttaa lasta ymmärtämään myös juhlan luonteen paremmalla tavalla. Lapsia voi muistuttaa siitäkin, että vuodessa on sellaisiakin päiviä jolloin hullunkurisesti pukeutuminen on täysin oikeutettua ja suotavaa. Kaksi viikkoa Palmusunnuntain jälkeen on Vappu, jolloin kaikki lapset ja lapsenmieliset voivat pistää parastaan toisenlaisessa pukeutumisessa.

Lapsia kannattaa muistuttaa siitäkin, että virpomisessa kysymys ei ole karkin tai rahan pyytämisestä, vaan juhlan toivotuksesta ja siunauksen välittämisestä (kun virpomavitsat on siunattu).
Karkkia ja rahaa pyytävät pikkunoidat ovat alkaneet aiheuttaa jo sellaisiakin vastareaktiota, että monet ihmiset jättävät ulko-oven avaamisen väliin noina juhlapyhinä. Tällöin alkuperäinen hyvä tarkoitus on sekoittumisen myötä kääntynyt itseänsä vastaan. Edellä oleva toteamus ei ole tuulesta temmattu, sillä tiedän useammankin ihmisen, jotka eivät enää halua avata ovea kyseisenä ajankohtana. Lisäksi olen kuullut sellaisestakin tapauksesta, jossa virpojille eivät kelvanneet kolikot vaan ainoastaan setelirahat!

Lapsia tästä ei voida syyttää, sillä me aikuiset itse lopulta luomme heille mallin arvomaailmasta ja pyhyyden kunnioituksesta. Suurin vahinko tapahtuu juuri silloin, kun suhtaudumme kristillisiin juhliin niin välinpitämättömästi, että annamme noituuden sekoittua siunaukseen. Toinen suuri vahinko tapahtuu siinä, että opetamme lapsia pyytämään rahaa tai karkkia vailla todellista vastinetta. Sitä kutsutaan tarpeettomaksi kerjäämiseksi, jonka seurauksena yhä useamman ihmisen ulko-ovet pysyvät lukittuina Palmusunnuntaina.

Toivonkin kaikkien välittävän eteenpäin sellaista perinnettä, jossa juhlan merkitys ja sanoma tulee arvokkaalla ja alkuperäisellä tavalla esille.

Mission impossible

Olen ottanut tavaksi varata itselleni aamunavausviikon, joka on viikkoa ennen Palmusunnuntaita. Eli, tässä tapauksessa se oli viime viikko.
Siinä on loistava mahdollisuus siunata lasten tekemät virpomavitsat ja kertoa Palmusunnuntaista ja Pääsiäisestä. Kysymyksessä on myös "propagandatilaisuus", jossa yritän mahdollisimman kauniisti ja järkevästi perustella sitä, että miksei pidä pukeutua noidiksi, kun lähdetään virpomaan. (Aloitan ihan sillä, että en ole löytänyt mainintaa noidista kyseisestä evankeliuminkohdasta. Lisäksi huomautan, että läntisessäkin perinteessä trullit olivat valloillaan "Lankalauantaina", ei Palmusunnuntaina.)

Joku voisi todeta, että siinä on meillä oikein lasten ilonpilaaja!!!

Tässä voi tietysti heittäytyä kyyniseksi ja kysyä, että pukeudutaanko juhannuksena tonttulakkiin ja julistetaanko joulurauha itsenäisyyspäivänä Oulussa (samalla kun syödään Runebergin pullia)? Siis samantasoisesta asiastahan on kysymys, vaikkakin uskonnollisessa mielessä, joka ei valitettavasti kaikkia enää niin säväytä.
Lapsilla on kyllä tilaisuus pukeutua hullunkurisesti esimerkiksi Vappuna. Sehän olisi aika luonnollinen mahdollisuus. Ovathan tuhannet suomalaiset ulkona nenä punaisena hassu valkoinen lakki päässään. Kyllä siihen saumaan muutama pikkuruinen noitakin mahtuu.

Odotan pelolla milloin suuret markkinavoimat iskevät hampaansa virpomisperinteeseen. Mikäs sen mukavampaa kuin myydä naamareita ja muita noitien vempeleitä suklaamunien ohessa.

Tässä tilanteessa pitää vielä kysyä, että haluammeko todellakin opettaa lapset kerjäämään rahaa ihmisiltä? Oikeaan virpomiseen kuuluu juhlan siunauksen vieminen koteihin (ja siunatun vitsan jättäminen kyseiseen taloon) ja palkan saaminen vasta viikkoa myöhemmin Pääsiäisenä. Mielestäni siunausta ei voi aidosti viedä noidiksi pukeutuneena (edustavat jotain päinvastaista). Ja jos vitsaa ei jätetä ja palkkaakin odotetaan välittömästi, niin kysymys on siis kerjäämisestä.

Tätäkö me haluamme opettaa lapsille? Minä en, mutta tuntuu, että vastavirtaan kulkeminen on lähes "Mission Impossible"! Siitäkin huolimatta aion jatkaa tätä hyvin haasteellista propagandaani myös ensi vuonna...