Tietokone, kännykkä ja televisio kuuluvat meidän jokapäiväiseen elämään. Niistä on paljon hyötyä, mutta monen muun asian tavoin ne väärinkäytettynä alkavat hallitsemaan meidän elämäämme. Suuren paaston aikana tein radikaalin päätöksen ja jätin facebookin käytön kokonaan pois. (Mutkan kautta olen kuitenkin mukana seurakunnan fb sivujen päivityksessä ja eihän sitä tiedä milloin palaan takaisin linjoille). Ja onhan jostain luopuminen näemmä antanut kipinän uusille asioille. - Olen tätä nykyä Instagrammissa.
Mutta tulin vain siihen tulokseen, että tuosta facebookista on minulle oikeastaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Onhan se tietysti mukava lukea toisten kuulumisia ja laittaa sinne omia juttuja, mutta koko homma alkoi muuttua aika neuroottiseksi. Ei tuntunut enää oikein terveeltä lueskella illalla sängyssä facebookkia kännykästä ja sitten aamulla taas ensimmäisenä katsomassa, että onkohan mitään ihmeellistä tapahtunut yön aikana. Tällaisiako ovat meidän nykyihmisten ilta- ja aamurukoukset?
Samanlaisella otteella olen nyt tarttunut uutisten seuraamiseen. Olin huomannut että autolla ajaessani tasatunneista alkoi tulla "pyhiä hetkiä", jolloin normaali keskustelu vaiennettiin, kun uutislähetystä oli pakko kuunnella. Samalla tavoin kotona tietokoneen avulla tuli seurattua uutisia reaaliajassa aivan liian usein.
Kaiken kukkuraksi nuo uutiset alkoivat ihan toden teolla ahdistamaan. En halua kieltää maailmassa tapahtuvaa kärsimystä ja vääryyksiä, mutta tilanne ei parannu sillä, että lisään omaa henkistä ahdistusta seuraamalla näitä uutisia jatkuvasti. Esimerkiksi se taitaa olla vallanhimon laki, että suurvaltojen on säännöllisesti "vapautettava" tiettyjä maita ja maanosia kansakunnan edun nimissä, vaikka samanaikaisesti monissa muissa maissa tapahtuu käsittämätöntä veritekoja tai käynnissä on suoranainen kansanmurha. Nämä asiat vaatisivat oikeasti muiden maiden puuttumista asiaan.
En halua kieltää tai ummistaa silmiäni näiltä asioilta, mutta minun ei ole pakko niitä myöskään seurata sillä tavoin, miten olen niitä aiemmin seurannut.
Vaikuttaa siltä, että kyllähän ne oleelliset uutiset työntyvät läpi joka oven ja ikkunan raosta tai tuuletusräppänöistä. Ei niitä tarvitse hakemalla hakea. Kaupan kassalla tulee viimeistään päivitys keltaisen lehdistön kuumimmista lööpeistä. Niitä en ole vieläkään onnistunut täysin sivuuttamaan. Mutta suuren paaston aikana aloittamani mediapaasto on myös poikinut hedelmää. En vieläkään tiedä mikä maa voitti euroviisut ja se on kuulkaas aikamoinen saavutus!
