Suuri Paasto on annettu meille erityiseksi hengellisen kasvamisen kaudeksi. Valitettavasti, liian usein paasto pelkistetään ruokailutottumusten muuttamiseksi. Kuitenkin ruokavalion muuttaminen on ainoastaan yksi osa tuota paastoa.
Paastossa ensisijainen tehtävämme on katsoa itseämme peiliin ja tutkia, mitkä asiat hallitsevat meidän elämäämme. Voimme tehdä esimerkiksi listan siitä, mihin me päivän aikana kulutamme aikaa ja rahaa. Hyvin usein tuon listan kärkeen mahtuu paljon sellaisia asioita, jotka eivät kasvata meitä hengellisesti, eivätkä myöskään auta lähimmäisiämme millään tavoin. Paaston tarkoituksena onkin auttaa meitä laittamaan elämässämme asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Jokainen Suuren Paaston sunnuntaipäivä pitää sisällään oman opetuksen, jonka tarkoituksena on rohkaista meitä kehittymään omassa hengellisessä elämässämme.
Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläisen elämänkerta muistuttaa meitä siitä, että elämässä voi tehdä täyskäännöksen. Elämänkerran mukaan Maria oli lähtöisin Aleksandriasta, jossa hän oli toiminut koko nuoren ikänsä prostituoituna. Hän lähti erään pyhiinvaeltajia kuljettaneen laivan mukana Jerusalemiin, jossa hän koki täydellisen mielenmuutoksen. Tämän jälkeen hän siirtyi kilvoittelemaan erämaahan, jossa hän vietti koko lopun elämänsä.
Pyhittäjä-äiti Marian elämäntarina osoittaa meille, että ihminen pystyy muuttumaan jos hän todella haluaa. Yhtä lailla se osoittaa meille myös sen, etteivät kirkkomme pyhät olleet synnittömiä yli-ihmisiä, vaan heidän lähtökohtansa ovat olleet joskus jotain aivan muuta kuin esimerkilliset.
Evankeliumi ja päivän pyhän muisto eivät saa olla meille vain koskettavia tarinoita tai hurskaita legendoja joita on mukava kuunnella, vaan niiden tulisi kannustaa meitä myös toimimaan niiden esimerkin mukaisesti. Onhan Kristus itse sanonut: ”Autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä”.
Kristuksen omakohtainen opetus ja toisaalta pyhien ihmisten esimerkki ovat molemmat sisällöltään helposti ymmärrettävissä. Niiden toteuttaminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa. Uskonmukainen elämä ei kuitenkaan toteudu pelkästään sillä, että sanomme uskovamme ja sanomme ettemme tee pahaa. Uskonmukainen elämä ei toteudu vielä silloinkaan, vaikka osaisimme Raamatun kannesta kanteen. Ei riitä että ainoastaan kuulemme Kristuksen sanat, meidän on myös noudatettava niitä.
Meillä tämän päivän kristityillä on kolme suurta kompastuskiveä tiellä hengelliseen kasvuun. Ensimmäinen on se, että me pidämme Kristuksen opetusta ja pyhien ihmisten esimerkkiä mahdottomana seurata. Tuossa tapauksessa ihminen oikeastaan luovuttaa jo ennen kuin hän on kunnolla aloittanutkaan. Pyhä Maria Egyptiläinen kuitenkin osoittaa meille, että jopa syntisestä naisesta voi tulla koko kirkon kunnioittama pyhä. Tahdonlujuus, kärsivällisyys ja nöyryys ovat tässä tapauksessa tärkeitä hyveitä.
Toisena ongelmana on tilanne, jossa ihminen kuvittelee saavuttaneensa jo hengellisessä elämässä tarpeeksi. Hän pitää tilaansa hyvänä ja pelastustaan itsestäänselvyytenä. Mutta jos ihmisellä ei ole enää pyrkimystä ja yritystä parempaan, niin hänen tilansa alkaa hiljalleen huonontua. Samalla hän saattaa ylpistyä omista hyvistä teoistaan niin paljon, että hän lankeaa synneistä pahimpaan eli ylpeyteen. Näin kävi Kristuksen vertauksen fariseukselle, joka ylpeili omilla saavutuksillaan.
Kolmantena ja oikeastaan suurimpana vaikeutena on se, että tiedostamme kyllä hengellisen kasvun tärkeyden, mutta tästä huolimatta asia ei jaksa kiinnostaa meitä. Kysymys on siis hengellisestä välinpitämättömyydestä. Inhimillistä heikkoutta on se, että suuria uhrauksia ei mielellään tehdä. Kristuksen opetuksessa pysyminen ja Hänen ristinsä kantaminen vaativat näitä uhrauksia ja ponnisteluja. Kiusauksena onkin lykätä kaikki nämä vaivannäöt tuonnemmaksi ajatellen, että "kyllä minulla on vielä aikaa korjata elämääni." - Mutta kuinka paljon meillä todellisuudessa on aikaa? Se tieto on yksin Jumalan käsissä.
Ihmisellä on luontainen kaipaus kohti Jumalaa. Monista maallisista asioista on helppo tehdä itselleen jumala, joka tuo sisältöä elämäämme. Tuollainen maallinen sisältö ei voi kuitenkaan korvata todellista Jumalaa. Usko ja uskonmukainen elämä tekevät meistä onnellisia ihmisiä joiden sydämet ovat riemua täynnä.
Tässä maailmassa on monia asioita, jotka saavat mielemme liikuttumaan - jopa kyyneliin saakka. Kuten tiedämme, esimerkiksi koskettava musiikki tai elokuva voivat saada aikaan tällaisen mielenliikutuksen. Mutta meidän ei tarvitse tyytyä sellaiseen mielenliikutukseen, joka kestää vain lyhyen hetken. Yhteys Jumalaan saa meidät kosketuksiin sen pyhyyden kanssa, joka on hetkellisen mielenliikutuksen yläpuolella.
Katsokaamme vaikka ihmistä, joka astuu ulos kirkosta jumalanpalveluksen jälkeen. Hän ei ole synkkä eikä masentunut, vaan hänen kasvoiltaan heijastuu pyhyyttä, jonka voi saavuttaa vain Jumalan kohtaamisessa. Silloin hänen sydämensä on täyttänyt todellinen ilo joka on luonteeltaan aivan toisenlaista kuin se, mitä maalliset riennot voivat tarjota.
Juuri tuo pyhyyden kaipuu huutaa monen ihmisen sisimmässä. Pyhittäjä-äiti Maria löysi sisäisen rauhan ja todellisen Jumalan kohtaamisen erämaasta. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän kaikkien tulisi vetäytyä erämaahan. Se kuitenkin muistuttaa meitä siitä, että sielumme kaipaa tuota rauhaa. Se kaipaa tuota kosketusta jumalalliseen pyhyyteen, joka todella on kaiken tämän ajallisen yläpuolella.
