Tuttu joululaulu vääntäytyi mielessäni yllä olevan otsikon mukaiseksi. Syy tähän löytyy tietysti tässä äskettäin uutisoidusta aiheesta, jossa nk arkipyhät sijoitettaisiin viikonloppuhuin jotta maamme taloudellinen kilpailukyky ja tehokkuus parantuisi.
Suoraan sanottuna en ole yhtään yllättynyt tästä uutisesta, sillä se sopii oikein hyvin tähän maallistumisen ja jatkuvan taloudellisen tehokkuuden tavoittelemisen jatkumoon.
Pakkohan se on myöntää, että paljon on niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä miksi Loppiaista ja Helatorstaita vietetään. (En aio tässä yhteydessä ryhtyä teologiseen valistustyöhön ja kertomaan näistä juhlista sen enempää). Mutta tekeekö joidenkin ihmisten tietämättömyys sitten näistä päivistä turhia?
Joku voisi sanoa, että eiväthän nämä päivät häviä mihinkään, vaan ne yksinkertaisesti siirretään. No hyvä! Sittenhän samalla siirtolistalle voisi laittaa myös vapun ja uuden vuoden, joiden arkipäiville säilyttämisellä ei varsinaisesti löydy yhtään sen enempää erityisiä perusteita.
Tietysti onhan näissä kahdessa päivässä Juhannuksen lisäksi kuitenkin se erityinen kansallinen piirre, että silloin ihmiset saavat juoda ihan luvan kanssa ja sen on kuulkaas aika tärkeä asia. En itsekään edusta mitään raivoraitista ajattelua, mutta kalenteri ei sanele sitä että miten paljon minun täytyy kantaa Alkosta tavaraa kotiin.
Mutta oli peruste mikä tahansa, niin me ihmiset tarvitsemme mahdollisuuden irrottautua tavanomaisesta uurastuksesta. (Se on sitten eri asia, että osaammeko käyttää meille annetun vapaa-ajan hyödyllisesti.)
Olen aiemminkin viitannut siihen, että meillä työhön liittyvä stressi ja loppuunpalaminen ovat todellisia ongelmia ja keskustelut vapaapäivien vähentämisestä ja eläkeiän korottamisesta eivät ainakaan näin maalaisjärjellä ajateltuna tule auttamaan tässä asiassa yhtään.
Minua suoraan sanottuna ahdistaa tämä rahanahneus, jonka innoittamina osa ihmisistä saa lopputilin ja jäljellä olevista ruoskitaan enemmän ja enemmän irti. Kaiken tämän seurauksena aika monella näyttää olevan entistä kurjempaa.
Maailmantalous näyttää säätelevän tämän tanssin tahdin, mutta vauhtia voisi hiljentää ihan oma-aloitteisesti ennen kuin ajetaan vauhdilla ulos. Mutta milloin me tämän oikein opimme?
P.S.
Tähän loppuun LINKKI Tuomaan sunnuntain opetuspuheeseen.
