KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Suuren paaston edellä


 Suurta paastoa edeltävät seuraavat valmistussunnuntait:

- Publikaanin ja fariseuksen sunnuntai
- Tuhlaajapojan sunnuntai
- Tuomiosunnuntai
- Sovintosunnuntai

Itse asiassa vauhtia voi ottaa vielä vähän kauempaa ja niputtaa näiden edelle vielä Sakkeuksen sunnuntain. Näiden päivien teemat ovat otettu suoraan evankeliumista ja niitä voidaan jossain mielessä pitää kirkkovuoden tärkeimpinä opetuksina.

Olen joskus pohtinut sitä, että minkä vuoksi näitä tärkeitä evankeliumilukuja ei ole sijoitettu itse Suureen paastoon, joka on kirkkovuoden opettavaisinta aikaa. Itse paastossa olevien sunnuntaipäivien evankeliumiluvut eivät ole niin voimallisia kuin nämä valmistusaikojen tekstit.

Ehkä tässä kyse on vähän samasta kuin autolla ajamisesta. Autokoulussa käydään asiat seikkaperäisesti läpi, jotta varmasti ajaminen ja liikennesäännöt hallitaan kun lähdetään itsenäisesti liikenteeseen. Samalla tavoin on paastossa. Meidän täytyy osata perusteet ennen varsinaista paastoa.

Suuresta paastosta voisi sanoa montakin asiaa, mutta pitäytykäämme nyt näiden valmistuspäivien opetuksessa:

SAKKEUKSEN SUNNUNTAIN opetus liittyy siihen, että Kristuksen kohtaaminen ja ylipäätänsä jonkin hyvän saavuttaminen edellyttää meiltä vaivannäköä. Kristus ei olisi tullut Sakkeuksen vieraaksi jos tämä olisi vain istunut kotona ja odottanut. Samaa edellytetään meiltäkin. Kristuksen kohtaaminen ei vaadi tässä tapauksessa puuhun kiipeämistä, vaan yksinkertaisesti astumista kirkkoon ja osallistumista yhteiseen rukoukseen. Toisaalta se on myöskin oman henkilökohtaisen rukouselämän kehittämistä.

PUBLIKAANIN JA FARISEUKSEN SUNNUNTAI
Mutta minkälaista on hyvä rukous?
Tähän meille antaa vastauksen Kristuksen vertaus publikaanista ja fariseuksesta. Tässä vertauksessa meille osoitetaan, että ihminen voi rukoilla väärin jos hän toimii kuten fariseus toimi. Siinähän fariseus luetteli omia hyviä tekoja ja korosti muiden syntisyyttä, mutta ei kuitenkaan millään tavoin kyennyt myöntämään omia heikkouksiaan. Eihän se ole rukousta jos kehumme itseämme ja haukumme muita. Siksi publikaanin yksinkertainen rukous ja oman syntisyyden myöntäminen toimivat meille esimerkkinä oikeasta rukouksesta.

TUHLAAJAPOJAN SUNNUNTAI
Ihminen ei voi pyrkiä olemaan parempi jos hän kuvittelee olevansa täydellinen. Hän ei välttämättä tajua huonoa tilaansa, ellei hän katso itseään peiliin ja ymmärrä tehdä mielenmuutosta. Vertaus tuhlaajapojasta on katumuksen mysteerion ikoni, jossa meitä muistutetaan siitä, että palaaminen Jumalan yhteyteen edellyttää itsetutkiselua ja katumusta. Sanoma on lohdullinen, sillä vastassa ei ole armoton isä, vaan lastaan rakasta ja armahtavainen Isä. Kristus kutsuu meitä katumukseen!

TUOMIOSUNNUNTAI
Mutta vaikka me kykenisimmekin katumukseen, niin se ei itsessään riitä, sillä samanaikaisesti meillä tulisi olla kyky tehdä hyvää. Tuomiosunnuntain kuvaus viimeisestä tuomiosta voi olla mielestämme pelottava, mutta se antaa meille kuitenkin lohdullisen opetuksen. Meiltä ei vaadita mahdottomia! Meiltä ei kysytä sitä että kuinka paljon olemme saavuttaneet kunniaa ja mainetta tässä ajallisessa elämässä. Meiltä ei kysytä, että oliko meillä paljon omaisuutta ja olimmeko julkkiksia. Meiltä kysytään yksinkertaisesti, että olemmeko huomioineet lähimmäisemme, vai olemmeko sittenkin olleet välinpitämättömiä?

SOVINTOSUNNUNTAI
Jotta voimme hyvillä mielin ja puhtaalla omalla tunnolla aloittaa kivloituksen, niin meillä ei saisi olla tarpeettomia taakkoja. Erimielisyydet ja suoranainen vihanpito ihmisten välillä on äärimmäisen kuluttavaa. Ja miten pystymme edes lausumaan Isä meidän - rukousta, jossa pyydämme Jumalalta samassa suhteessa anteeksiantamusta mitä me osoitamme lähimmäisillemme jos me emme kuitenkaan kykene antamaan anteeksi? Kyky anteeksiantamukseen ja anteeksipyytämiseen avaavat meille tien todelliseen kilvoitteluun, jossa me haluamme muuttua paremmiksi ihmisiksi.

Nämä paastoa edeltävät valmistussunnuntait antavat meille ohjeen siitä, että miten meidän tulisi elää elämäämme. Eikää pelkästään suuressa paastossa, vaan itse asiassa koko ajan.