KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viina. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. tammikuuta 2010

Aseet eivät yksinään tapa

En ole vielä ehtinyt ottaa sen kummemmin kantaa siihen, mitä tapahtui vuodenvaihteessa. Lehtien otsikoista ja uutisista olemme lukeneet jo aivan tarpeeksi, joten turha tässä on yksityiskohtiin enää mennä. Mutta aina kun jotain näin järjetöntä ja dramaattista tapahtuu niin herää kysymys, että mitä olisi voinut tehdä tapahtumien ehkäisemiseksi?

Poliittisilta päättäjiltä luonnollisesti odotetaan sanoja ja vielä enemmän tekoja. Ilmeisesti sielläkin päässä ollaan vahingosta viisastuttu, kun osataan ihan suorilta sanoa, että "aselakia pitää kiristää". Tämän lausahduksen voi tietysti opettaa vaikka papukaijalle, joten se ei vakuuta ainakaan minua, eikä ehkä muitakaan.

Onhan se totta, että aselain kiristäminen auttaa varmasti, mutta aseetkin ovat lopulta työvälineitä ihmisen vihan ja katkeruuden hirvittävissä purkauksissa. Jälleen kerran yritetään oikotietä onneen ja saada hommat ratkaisua ulkoisesti "fiksulla" tavalla. Ehkä tämä fiksuus tiivistyy uutisessa, jossa eräässä päiväkodissa on pohdittu, että voivatko lapset enää leikkiä pyssyleikkejä.

Kenties huomiota voisi kiinnittää pyssyleikkien sijaan siihen, että millaista asennekasvatusta kansalle annetaan tällä hetkellä. Kansallissankarimme Matti Nykänen saa edelleen kylpeä uutisotsikoiden etusivulla (ja suosionsa huipulla) mätkittyään taas kerran vaimoaan. Vaikka minkään juorulehden toimitus ei tätä myöntäisikään, niin nämä otsikot omalla tavallaan ihannoivat miestä, joka hakkaa omaa vaimoaan.

Ihmiset on kyllästetty väkivallalla, jolloin mielenterveyden horjuessa tämä väkivalta nähdään ratkaisuna silloin, kun vakavia ongelmia alkaa syntyä. Aseita ei käytettäisi väärin, elleivät ihmiset olisi omaksuneet vääränlaista käsitystä siitä ja sen käyttämisestä.

Löydämme hyvän rinnastuksen myös alkoholista. Ajatellaanpa vaikka Kreikkaa, jossa viiniä käytetään ihan arkipäiväisenä ruokajuomana ja jota tarjotaan myös pienissä määrin alaikäisille. Lisäksi siellä käytetään myös vahvempiakin juomia. Alkoholismi ja viinan väärinkäyttö eivät ole kuitenkaan ongelmia Kreikassa, sillä siellä ihmiset osaavat käyttää sitä oikein. Siellä viinaa ei käytetä ensisijaisena kotihoitomuotona huonoon oloon tai ahdistukseen.

Aselaista hokemisen voisi jättää vähemmälle ja voisi ryhtyä miettimään ennemmin sitä, että miten mielenterveyden ongelmia voitaisiin ratkaista paremmella tavalla. Lisäksi kannattaisi miettiä ihan yleisellä tasolla sitä, että kuinka paljon haluamme median avulla ruokkia ihmisiä väkivallalla. Aselain muutoksen lisäksi suosittelisin lakia, jossa jourulehtiä kiellettäisiin ihannoimasta viinaa ja väkivaltaa ja ihmisiä, jotka niitä jatkuvasti käyttävät.

Erään berliiniläisen museon näyttelytiloista löytyy muistutuksia myös aseista, sodasta ja väkivallasta...

maanantai 30. marraskuuta 2009

Vaiettu asia 1

Viime viikolla oli otsikoissa muutama vaiettu asia. Ensinnäkin oli Sofi Oksasen haastattelu, joka herätti paljon keskustelua. On tietysti totta, että lehdet mieluusti poimivat räikeimmät kannanotot ja painottavat niitä, koska niistähän lukijat innostuvat.

Suomessa innostuttiin haukkumaan Oksasta siitä, että hän näillä kannanotoillaan tahraa Suomen mainetta. Mutta pystyykö joku muka kumoamaan sen väittämän, etteikö hyvin moni suomalainen mies olisi alkoholiin ja väkivaltaan taipuvainen?

Ilmeisesti nyt osuttiin arkaan paikkaan. Kysymyksessä on selvä suomalainen tabu. Asia, josta ei saa puhua, tai joka tulisi sivuuttaa ilman sen suurempaa hämminkiä. Asioiden kieltäminen ei kuitenkaan paranna mitään, vaan sama touhuhan jatkuu silloin entiseen malliin.

Mutta kuka haluaa puhua asiasta ja myöntää, että "meidän perheen isännällä on huono itsetunto ja se aina ryyppää useaan otteeseen joka viikko ja siinä samassa suutuspäissään pieksee muutkin perheenjäsenet lemmikkieläimiä myöten. Eihän se kivalta kuulosta, mutta se ei myöskään hävitä tuota faktaa pois maan päältä.

Samaisen asian on esittänyt aikoja sitten Eppu Normaali biisissään "Murheellisten laulujen maa". Tästä biisistä kaikki tykkäävät, vaikka kannanottona se on tismalleen sama, mitä Sofi Oksanen tässä taannoin sanoi.

Syyttömänä syntymään sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään,
jossa jo esi-isät juovuksissa tottakai
hakkasivat vaimot, lapset jos ne kiinni sai

Perinteisen miehen kohtalon
halus' välttää poika tuo
En koskaan osta kirvestä,
enkä koskaan viinaa juo
muuten juon talon

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin,
vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isien
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa,
hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa

Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa viinakauppaa

Se miehen epätoivoon ajaa,
kun halla viljaa korjaa
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
kylmä silmä tuijottaa
kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen, mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
ei mittaa järki, eikä Kärki määrää,
jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
ja kiinni pysyvät taivahan portit
Einari Epätoivosta
ne kertovat